24.06. Nummirock Nummijärvi

Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 8

Heräsimme kuolleina, sammuimme ja heräsimme uudelleen. Osa jopa onnistui nauttimaan aamupalaa varovaisella osmoosilla. Siirtymä Kokkolasta Nummijärvelle alkoi klo 11:00. Gay-bussin pakollisiin hassutuksiin kuului tietysti katsoa edellisen illan videotaltioinnit flat-näytöltä. Tosi-tv:tä parhaimmillaan! Stam1nan tapauksessa tosi-paska-tv. Miksi meistä on tullut rock-klisee?

Kliseet oli housuissa kun saavuttiin erittäin tiukalla aikataululla Nummirockin 20-v. bileisiin. Ensimmäinen silmäys tuntui sanovan, ettei kyseisillä kekkereillä ollut vuonna 1996 läheskään näin vähän porukkaa. Tjaa-a, vai olisinko silloin ollut vaan lyhyempi? Kaipa hevin tarjonta paranisi kymmenessä vuodessa jos se olisi parantuakseen, eipä tuota tiedä. Siltikin tämän vuoden tarjonnassa oli melkoisesti vanhan liiton hevanderia tarjolla… Kreatorit ja kaikki. Tuoreessa muistissa on ekat festarit 1996 samaisessa mestassa. Muistan vain Bad Religionin kaatosateen. Vuonna -98 hehkutti järveä Slayer, Pantera ja jostain syystä itse missattu Stone-ylläriveto (tapahtuikohan sitä edes koskaan…?). Kostoksi kirjoitin vasempaan kämmeneen tussilla ”STONE”. Kyttäsin Corporal Punishmentin keikan jälkeen Nirriä pikkulavan takana, näytin vasenta kämmentä äijälle, tarjosin äijälle lämmintä Lapparia ja sain nimmarin. Tästä siirryin rantalavan taakse huutelemaan muistaakseni Waltarin riveissä kutonutta Latvalaa nimeltä. Sain kontaktin näyttämällä äijälle vasenta kämmentäni ja sanoin jotain, en muista mitä. Olin nimittäin aika tyytyväinen laiha aknehirviö.

Nyt, vajaata kymmentä vuotta myöhemmin neljä laihaa aknehirviötä kipusi tekemään soundcheckiä rantalavan (nykyäämmin Inferno-lavan) hapettuneille lankuille. Sama mestahan napsutettiin tyhjiin jo edellisen juhannuksen lauantaina, joten tuttua puuroa veivattiin. Kamat pydeen, eiliset keikkakamat niskaan, Pappa pyörätuolilla etupäähän, Temes valoihin, Ruusune monnariin, erikoisvieras Thomason videointiporukoihin ja lähettimet päälle. Show time!

Suht erikoiseen asuun suojautunut juontaja-Spede spiikkasi ”maatalousbändi Stam1nan” hommiin ja paikalle osunut megaposse nosti kenneliä ilmoille. Setti käynnistyi, pysyi yllä ja loppui itsevarmoin liikkein. Tietty rentous ja krapulasikamainen huumori kuvastui varmasti louhinnasta, ainakin äijillä oli hassua ja hauskaa suurin mitoin. Katsomossa näkyi varsin vahvan pittitoiminnan lisäksi (pittejä oli parhaimmillaan kaksin kappalein!) erikoisesti tuttuja naamoja, olihan nämä hevifestarit ja alan spesialistit kaikki paikalla. On nimittäin eri asia huudattaa Nummijärveä Viiteen laukaukseen kuin Kalajoen tissi-karvanoppailijoita. Höhötystä riitti sovitut määrät ja keikka julistettiin onnistuneeksi, kun kuulimme että Sub-urban Triben ja Amorphiksen kommandot olivat hehkuttaneet yhtyettä monitoritiskillä. Ruususen viesti ylemmän portaan hyväksynnästä lämmitti ainakin tämän paskahousun vatsapeitteitä ja irrotti tuhansien vuosien ahdistuksen. Ehkä elämme vielä!

Purku – vaatteiden vaihto – lastaus – parkki – ruokailu – juomailu. Mokomat saapuivat kolmipäiväisen perässäajelun päätteeksi hyvissä ajoin mestoille ja pääsimme rentoutumaan mm. Sakarien lettukesteissä. Oli siinä suunpielet mansikkahillossa kun Annala väänsi plättyä laihalle lemiläiselle armonpalana. Kakesta ei näkynyt jälkeäkään, Kaikan ja Hyrkkään suunpielistä valui suklaavanukas ja Pekkeli valmisteli soittovehkeitään vieraillakseen Mokomien Kasvot kohti itää -kappaleen kolmantena kitaristina. Meneillään oli erikoisuuksia ja yllätyksiä. Misery Inc.:in Joonas selitti dadaa seljällään porkkanaa syövästä koirasta (tarina, jonka uskoin vasta hänen lähettämänsä kuvan ansiosta) ja muutama muu tyyppi taisteli festareiden suurimpien kivespussien tittelistä.

Yllättäen huomasimme juttelevamme eräänkin J. Joutsenniemen kanssa, jonka muistelmat Stone-aikojen keikasta samaisella rantalavalla nostatti tunteiden kirjon pintaan. Tuon giganttisen, kaljun ja tyytyväisenä hymistelevän jätkän varjossa, juhannusauringon myöhäisen poltteen tavoittamattomissa totesin Stam1nan saavuttaneen jotakin hienoa, jotakin suomalaisen rockin perinteeseen liittyvää.

Olin ilmiselvästi kännissä.