Hyrde: Kuopiossa on usein ollut messevä meininki.

Kaikka: Tämä on aivan totta. Saavuimme Kuopioon joskus päivällä ja kerkesimme nauttia Kuopion torin ja sen lähiympäristön antimista parin tunnin verran. Tämän jälkeen siirtyminen festarialueelle ja meidän lavan taakse, jossa oli juuri aloittamassa keikkaansa Kuopion hurjin friikkisirkus, Turmion Kätilöt. Hurjaa dancemetallia jätkät taas tarjosivat. Sanokoot tr00iivölskenespedet mitä haluavat, mutta totuus on, että TK on erittäin viihdyttävä livebändi.

Hyrde: Kuopiossa on usein ollut kesän kauneimmat naiset.

Kaikka: Tämäkin on muuten ihan totta. Naiskauneudesta ja muutamasta tuhannesta ihmisestä pääsimme nauttimaan keikan aikana hymyssä suin. Keikan alku oli tosin tämän kesän surkein, sillä teknisiä ongelmia heti kärkeen oli aivan perkeleesti. Monitorijuttuja, jotka eivät johtuneet meidän Oksusta, vaan jostain muusta. Kake ei ollut liekeissä yrittäessään soittaa biisejä, kun monitorista tulee pelkkää Hyrden huutoa eikä mitään muuta. Parin biisin jälkeen näistä selvittiin ja loppukeikkahan oli aivan täyttä rautaa! Yleisö oli sekaisin kuin Stam1na Alkossa ja lavajuomista piti huolta FM2000-yhtyeen iki-ihana Andy. Homma toimi!

Hyrde: Kuopiossa on usein ollut jatkot Henry’s Pubissa.

Kaikka: Tämäkin pitää yleensä paikkansa, mutta nyt bassotaiteilijan kunto oli sitä luokkaa etten päässyt edes takaovesta sisään, joten ystävälliset Hippi ja Andy ohjeistivat miut grillin kautta huoneeseen nukkumaan. Siltikin, legenda kertoo, että bassotaiteilija on löydetty mystisesti aamuyöllä hotellin oven edestä majoneesit rinnuksilla hokien ”en mie pääse tosta ovesta sisään”. Löytäjänä oli huhun mukaan toiminut Mokoma-yhtyeen valpas ja ammattitaitoinen bussikuski Roope. Kiitos!

Hyrde: Kuopiossa on usein ollut karu herätys.

Kaikka: Jep, varsinkin kun herää hotellihuoneesta samasta sängystä lusikka-asennossa Hyyrysen kanssa…

—–

Pihtiputaan suuri Mökkiseikkailu 2008
– tarina veljeydestä, sukkahousuista ja grillimakkarasta!

Kaikka: Torstaina 24.7 oli etukäteen sovittu välipäivä Pihtiputaalla Osuuspankin mökillä. Tokola maksaa, joten mikäpä siinä! Saavuimme paikan päälle päivällä ja ihastelimme jättimäistä päärakennusta sekä pienen omakotitalon kokoista saunarakennusta. Fiilis oli uskomattoman paras. Alkoholin määrä keikkabussissamme oli tämän kesän suurin: oli kaljia, lonkkua, siideriä, viiniä, itse tehtyä lakua ja fisua, valkovenäläistä sun muuta kivaa. Bileet olivat tiedossa.

Odottelimme Mokoman poikia paikan päälle, jotta voisimme ottaa mittaa toisistamme jalkapallon merkeissä. Moksuthan olivat aiemmin keväällä tehneet epävirallisen haasteen yhtyeellemme, kun he olivat sanoneet Jusbaumille, että ”Stampan kanssa ois kiva pelata joskus jotain, mutta kun ei heillä ole oikein joukkuehenkeä”. Ja kuten keikkaraporttiemme lukijat tietävät, ”haastoimme” Moksut Internetin välityksellä futismatsiin.

Mokomat saapuivat paikan päälle, söimme erittäin herkullista kalakeittoa ja siirryimme epätasaiselle hiekkakentälle sopimaan säännöistä. Stam1nalle pelipuvut, eli pelkät sukkahousut jalkaan ja munat vilkkuen menoksi.

Itse sain heti ensimmäisessä maalitilanteessa vasemman sääreni auki, jota lääkintämies Hyyrynen muisti ERITTÄIN USEIN desinfioida rommilla. Avausmaalin teki Stam1na, mutta sen jälkeen aloimme saada kyytiä vastustajilta. Ensimmäinen puoliaika päättyi Mokoman hurjaan 5-1 johtoasemaan.

Puolten vaihdon jälkeen saimme kavennusosuman, johon Mokomat vastasivat heti takaisin sälilyttäen neljän maalin johtoasemansa. Jossain vaiheessa Kuisman ja häntä kolme metriä lyhyemmän Peksin taistellessa pallosta Kuisman polvi sanoi itsensä irti ja Mokomat joutuivat jatkamaan ilman Kuismaa ja hetken jopa ilman vaihtopelaajia. Tämä oli selkeästi myös psykologinen tapaturma koko Mokoman joukkueelle, koska Antero Mertarannan sanoin Moksujen ”pakka meni aivan sekaisin” tämän jälkeen.

Stam1na kävi kuromaan Mokoman etumatkaa tasaisesti kiinni, ja kohta Lemin sukkahousutytöt olivat jo 7-6 johtoasemassa. Elettiin pelin ratkaisevia hetkiä! Mokomat kutsuivat pelin loppupuolella kaikki kynnelle kykenevät teknikkonsa vielä mukaan, mutta edes loistava maalivahti Miitri Aaltonen ei pystynyt pysäyttämään Lemin rumimpia rantojen miehiä, jotka panssarivaunujen tavoin vyöryivät Mokomien yli. Lopputuloksena 10-6 Stam1nan hyväksi.

Tämän jälkeen oli aika siirtyä virvokkeiden, saunan, järven ja ystävien pariin. Jossain vaiheessa Kuismakin palasi terveyskeskuksesta paikan päälle ja ilmoitti tilanteensa olevan ”ok”. Illan aikana saimme nauttia kuumasta saunasta, lämpimästä seurasta, kylmästä kaljasta, jääkylmästä viinasta, Jyrin onkimista kaloista sekä Stam1na-yhtyeen lanseeramista persenakeista.

Kiitos Janne, Dex-Viihde ja Mokoman porukka! Tämä oli yksi kesän parhaista päivistä.