27.05. Myrskylä Kevätjuhla 06

KUNNON MENOA – kevät 2006 keikka nro 9.
PÄÄTÖSKEIKKA

Porukka kasaan Helsingin Kalliosta ja auton luo. Saavuimme hotellille yöllä kolmen maissa suoraan Keravalta ja omalta osaltani yö vaihtui jo aamuksi erittäin pahan yskän vuoksi joka oli piinannut allekirjoittanutta koko reissun ajan. Yskä jatkui niin voimakkaana että jouduin käymään vielä puoli kuusi aamulla kokeilemassa oksentamista. Ei tullut, eikä loppunut yskäkään…

Myrskylän ollessa pienen ajomatkan päässä meillä ei ollut kiirettä lähtöön, joten kerkesimme näin käydä keskustassa syömässä ja ostamassa korvatulppia musiikkiliikkeestä, jossa kitarateknikko/hyvä ihminen Jyri ihastui täysin Marshallin kaappiin, jota ei kuitenkaan Antin salajuonista huolimatta voitu ottaa mukaan autoon. ”Tuleehan noita” sanoi pappa ja survoi kepabbia suuhunsa. Päästiin karistamaan pääkaupungin pölyjä jaloistamme, ja pienen arpomisen siivittämänä pääsimme yhteisymmärrykseen reitistä kohti Myrskylää. Matka taittui erittäin rattoisasti Pulttiboisseja katsellessa. Nauratti nimittäin vähän reippaasti, Petelius ja Kalliala ovat kunkkuja!

Ja jos et mahtunut auton keskiosaan jossa Pulttiboisseja ulos suoltava näyttö oli, niin hätä ei ollut tämännäköinen: kuskinpaikalla istui nimittäin mies jota Suomen viihdeteollisuus on kaivannut jo kauan, kuskimme Timppa. Nyt ei ylistyssanat riitä. Tämä kävelevä vitsiautomaatti ei jättänyt ketään kylmäksi ja louhi niin perkeleesti koko ajan, että välillä piti jo etsiskellä kassista vaihtokalsareita. Teoriat traktorinmunista, siilien yhteyksistä panssarivaunuihin ja tarina tyhjän tupakka-askin ostamisesta jäävät elämään legendojen lailla Gay-bussiin. Kiitos Timppa!

Keikkapaikkana toimi Kiparkatti-niminen tanssilava, johon oli järjestäjäbändi Misery Incin kollien mukaan odotettavissa porukkaa mukavasti. Kannoimme kamat sisään ja hetken peukaloita pyöriteltyämme päätimme olla tekemättä soundchekkiä, jonka vuoksi ajoimme paikalle. Sitten meillä ei ollutkaan kuin kahdeksan tuntia aikaa tapettavana, koska kuudelta alkavassa Kevätjuhlassa meitä ennen soittaa kuusi bändiä. Siirryimme syömään tämän kevään keikkareissun ehkä parasta ruokaa, kotitekoista jauhelihakeittoa. Eipä ollut kovin hyvää! Kunnon menoa –kevään keikkapaikkojen tarjoamien ruokien ykkössijasta taistelevat nyt radiossakin mainittu Myrskylän jauhelihakeitto ja Lutakossa tarjoiltu lohikeitto. Bändin kesken ylivoimaisesti suosituin on ollut joka keikalla tutuksi tullut kännikalakeitto.

Yritimme vokalisti-kitaristin kanssa keksiä tekemistä, suunnittelimme mm. kännisuunnistusta ym vastaavaa, mutta päädyimme lopulta siivoamaan autoa. Auton siivoukseen kuului paitamyyntirahojen laskeskelu, roskien ulosvienti ja täysien olutpullojen tyhjentäminen suuhun kaatamalla. Jälkimmäisessä olikin sitten kunnolla tekemistä ja aika kului yllättävän nopeasti. Siivoaminen piti kuitenkin lopettaa muutamaa tuntia ennen keikkaa ja vaihtaa neste kahviin ja veteen.

Pääsimme lopulta kantamaan kamoja lavalle ja tekemään linjatsekkiä. Tsekin aikana huomasin että omasta äänestä ei ole enää yhtään mihinkään. Edes papan neuvomat tupla-Finnrexinit eivät tehonneet. Ääni oli kuin Terminator 2 -elokuvasta tutun nuoren päähahmon John Connorin kirkumaa ulosantia. Avoimen tanssisalin läpiveto ei myöskään helpottanut asiaa, mutta näillä oli mentävä ja annettava parastaan.

Keikka pääsi viimein alkamaan. Viimeistä kertaa introna kuultava kellontikitys kiilasi edellemme ja astelimme lavalle samalla kun soiton olisi pitänyt jo alkaa. Mitäpä näistä, läväytimme UKK:n täydelle tanssisalille ja fiilis oli mitä parhain. Yleisö oli mukavasti mukana ja oma äänikin kesti keikan loppuun asti. Paitsi encoressa Edessäni-biisin aikana kitarateknikko/hyvä ihminen Jyri tuli auttamaan miuta kertosäkeeseen kun ei enää lähtenyt. Keikka meni hyvällä meiningillä läpi. Kevään yhdeksän keikkaa ovat tuoneet mukavaa varmuutta ja rutiinia keikoille ja yleisökin on alkanut oppia uuden levyn biisejä oikein hyvin. Miuta ei ainakaan hävetä lähteä kesän isoille lavoille louhimaan jos bändin kunto pysyy samana.

Keikan jälkeen roudaus, vielä vähän herkullista jauhelihakeittoa, valokuvia ja vitsiniekka Timpan kyydillä Kouvolan kautta reenikämpälle roudaamaan ja sieltä LPR:aan kellon lyödessä kuusi aamulla. Niin sitä vaan oli kahdelta viikolta tuntunut nelipäiväinen takana ja miehet henkisesti ja fyysisesti lopussa…


Kiitos kaikille kevätkiertueen keikoille tulleille, nähdään festareilla ja katotaan ku Skargeli rohjustaa menemään!

P.S. Yskä-läpät eivät olleet keksittyjä juttuja tai tekosyitä laulutaidottomuudelleni. Lääkäri totesi tänään (29.5) kurkunpään tulehduksen ja määräsi ison pullon vahvaa lääkettä, puhekiellon ja höyryhengitystä.