Keväinen vappu Suomen malliin: harmaata Helsingin vettä vaakatasossa silmille ja puhuri vie tupeen. Proletaarikekkereiden huipennus saisi Stam1nan ukkelit tekemään stuntteja miltei nelinumeroisen ihmismassan edessä. Kara-TE!

Yhtyeen miehet ovat pikkuhiljaa kaikki huomioineet, ettei olla suinkaan liikoja treenailtu soitantaa, periaatteessa vain keikkojen yhteydessä. Tarpeelliseksi tuli siis reissata aamuyöstä Lemin maisemiin kitaralääkäri Jyrin luotsaamalla minibussilla ja vetästä reenit ennen roudailua. Pekkelihän helsinkiläisenä juppina jättäytyi pois soitannasta, mutta me Kaikan ja Kaken kanssa heristeltiin biisimateriaalia lihasmuistista. Iloksemme kipaleet kulkivat tasaisen varmasti, eli päin helvettejä kaikki: Suruksemme kuitenkin jouduimme luonnostelemaan jälleen yhden uuden biisiraakileen… näitähän meillä jo on liika korkia pino! Hommat kaatuu päälle!

Haaveillessamme jo uusista studiosessioista latasimme Troijan hevosen rummuilla ja pelleillä (eli siis soittimilla ja pelleillä) ja suuntasimma jo kiertueen kolmannelle Helsinki-interventiolle. Onneksi Aaltosen Miitri oli Lappeenrannasta asti liftannut kyytiimme toppuuttelemassa nuoria varsoja kevätlaitumilla. Kaveri kertoi sitäpaitsi parhaita keikkareissujuttuja, vanhus kun on. Nuorentamisen tarpeessa oli pelkästään biisilista – ensilevyn kiertueen kanssa on sellanen hommeli, että keikan biisit ovat ns. kortilla, mutta niiden esitystapaa- ja järjestystä on varioidaan kuulijan huijaamiseksi. Ja tietysti letkautellaan väleihin täysin turhia välispiikkejä: ”…Olkkosella tuntuisi olevan bad string day… mikäs se seuraavan biisin nimi on, muistaako Kake?”

Keikkahan oli Hamaran Kirveskarnevaali-miniefestarit, joiden avausaktina toimimme. Kakkosryhmä Mokoma ja illan päällikkö Viikate hupsuttelivat jo valmiusasemissa Nosturin erinomaisella bäkkärillä. Varsinkin Kouvolan Kaarlen torttutukka seisoi ylväänä ja täynnä uhoa, kuten myös Helsingin Kuisman uusi kuusikielinen (perhana, tuollaisen kelpuuttaisi vaikka ihan tosissaankin ittelleen!). Tervehdimme veljellisesti toisiamme, jaettiin muutama plektra ulko-oven jonottajille, painuimme tulisen kanan jälkeen pikaiseen soundcheckiin ja sitten ihmettelemään ehkä maailman innokkaimpia lavanedustan paikanvarailijoita.

Itse keikka potkaistiin käyntiin hitusen kymmenen jälkeen, jolloin kylläkin koko kirottu viisikerroksinen kompleksi velloi väkeä: tilaisuus myytiin loppuun kuulema ensimmäisenä ennakkopäivänä. Huonohan se oli painua lauteille Riekin Matin spiikatessa homma käyntiin, Sold Out-paita päällä ja spotit silmiin osuen. Kusi nousi päähän sekunnissa!

Kai-Pekka ”Professori” Kangasmäki ja Pekkeli ”Pekkeli” Pekkeli nappasivat molemmat digikameransa mukaan perinteistä yleisöfotoa varten, mutta hommahan unohtui tyystin: täysin sekopäiseltä näyttänyt riehunta niin bändin kuin yleisön pitinkin puolelta mykisti meidät kaikki. Professorin huoli lippalakin päässäpysymisestä oli myös unohtunut sekunteissa, supertiukalle säädetty päähine pysyi eestaas-liikkeessä erinomaisesti koko keikan. Kake ”Teppo” Velinin pedaalit liikkuivat myös eestaas, jopa häiritsevässä määrin vertikaalitasossa lattialla. Ukkeli korjailikin ahdistuksissaan pedaalia kärppänä 24/7, mutta suoriutui mainiosti mm. kaatamaan laulajan päähän pullosta vettä kesken Tuomittu, syyllisen.

Pexin kitarapiuhakassi oli tuttuun tapaan unohtunut ties minne, joten säätämiseksihän se meni. Seitsentä kieltä alituiseen tuunaava kitaristi kiroili hävyttömyyksiä keikan soitanta-antinsa tasosta, mutta hyväksyi soittaneensa ”hyvällä keikalla”. Pekkelin onneksi tällä kertaa backstagen yhteydessä oli vessa, kaiken lisäksi vapaa juuri ennen keikkaa.

Luulen itse soitaneeni tyylillä invalidi, vaan laulujen kanssa mentiin sitten yleisön kanssa turvallisesti käsikynkkää: apuja tarvittiin useammassa kappaleessa. Vaikka Pekkeli ja Kaikka mylvivätkin tätänykyjä varsin kivoissa määrin mikkeihinsä kööriosuuksia, tekee silti mielipuolisen vaikutuksen kuulla useamman sataa kurkkuparia karjumassa ihmisvihaa tai erilaista rakkautta!

Kun laulut oli laulettu, jätkät nakkelivat kamat taas uutta ennätysvauhtia auton pers’arkkuun, jotta päästiin leppuuttamaan jalkoja, avaamaan pullonhattuja ja diggailemaan Stadin kuumimmasta livetarjonnasta a lá Moksu och Viiksu. Kyllä kelpasi lasettaa lope julmast!

PS: Professori väitti nähneensä sunnuntain pizzaillallisen yhteydessä kummituksia Lappeenrannan alueella. Vaadimme asiasta kirjallista tutkimusaineistoa. Ja nesteaineistojen viittaukset pitää mainita tarkkaan!

PPS: Lue professori K:n kirjallinen selvitys toukokuun ensimmäisen yön tapahtumista (tästä).