Kantturain Konttorit Kesä 2005 keikka nro 12

Bussimatka teki tehtävänsä: takapenkin apinat kekkasivat leikin nimeltä Ketä mie aattelen nyt? Joku marakateista ajattelee joko kuuluisaa yhtyettä tai musiikkitaiteilijaa ja toiset koettavat arvata nimeä. Vuorotellen saa esittää yhden kysymyksen, johon arvuuttaja vastaa ”kyl” tai ”ei”. Omalla vuorollaan saa arvata sitten nimen. Se joka arvaa oikein saa pisteen ja pääsee arvuuttamaan itse nimeä.

Jostain syystä päätin omalla arvuutusvuorollani kysyä orankilaumalta kuuluisaa ihmistä, ei muusikkoa. Bassomies Kaikka arvasi oikein ennenkuin edes peli pääsi alkamaan: ”Spede”.

Oulussa olikin sitten myyty alue tupaten täyteen populaa, ilmeisesti 17000 tikettiä. Ei huono. Samalla myös informaatiota stagemanagerilta, että ”olisi sitten syytä mennä heti kättelyssä munasilteen soittamaan, lavalla tulee nimittäin kuuma”. Tämä havaittiin todeksi jo meitä ennen soittavan yhtyeen kanssa, pelkästään lavan takana penkillä istuskeleminen toi hien pintaan. Eipä auttanut itku markkinoilla, myyntipiste kasaan, kamat roudaukseen ja äänitestiä vääntämään. Tätä ennen oli kuitenkin tottakai käytävä katsastamassa maailman paras Tiktak. Se oli maailman paras Tiktak.

Kooma-lavan tanssilavamaisen rakennelman puusisukset hehkuivat hellettä, vesipulloja kului kuin kumiluoteja Brasilian mellakassa. Takahuoneen vierailijana nähty Rotten Soundin Kai Hahto herätti Kaken kahviporukoihin ja äijät tuntuivat tulevan toimeen keskenään heti passelisti. Kertoipa mies katsoneensa sittemmin keikkamme kokonaisuudessaan, mikä tietysti arvelutti Kaarloa läpi yön (tottakai kostoksi osat vaihtuivat, Karlos tarkkaili blast-Lohkon työskentelyä kärppänä veijareiden koko vedon ajan lavan sivusta).

Niin sitä kivuttiin taas pistämään pellavapäätä pyöreäksi, yläosattomissa ja vedellä lotraten. Väen paljous oli mykistävä, ympyränmuotoinen sali oli tupaten täynnä käsiä kohti kattoa ja huuto kuurouttava (tästä avautui varsinkin Jusbaum, joka ei sittemmin meinannut saada PA:sta revittyä jengin huutoa voimakkaampaa volyymia…). Paviaanit lasettivat keikkasetin turvallisin ottein, seitsemää että neljää kieltä, sekä rumpusettiä pahoinpidellen.

Keikkamuisteloissahan on se paha puoli, että vedot tuntuvat olevan toistensa identtisiä sisaruksia: kuitenkin tällä kertaa koko yhtye totesi soiton ja meiningin toimineen ns. täböllä. Encore päätettiin jättää soittamatta, sillä festivaalit olivat laittaneet osittain päällekäin sekä Stam1nan, että Mokoman ja Yup:n. Vedimme siis tiukan paketin, jonka jälkeen silti oli käytävä kumartamassa kertaalleen huutavalle väentungokselle. P-a-r-a-s-t-a!

Jälkikramppeja aiheutti myös viikonloppuna saavutettu järjetön tuotemyyntikokemus, sekä päälavan takana tarjoiltu poreallas/pomppulinna-hauskuutus. Myytäväksi jäi vain nippu huppareita ja miesten t-paitoja, reilummasta kokoluokasta nekin. Noh, nyt siellä pohjoisen hevikeskuksessa hyppii ja kylpee vino seurakunta asiaankuuluvasti vaatetettuja hirmuja ja hirmuttaria. Sigamagee reissu, siis iha SIGA!