Arki on elämän ihmeellisimpiä asioita. Ihminen tarvitsee tasaista päivärytmiä toimiakseen johdonmukaisesti ja ilman turhaa stressitilaa. Jotkut käyttävät arki-sanaa negatiivisessa mielessä. Silloin on tehtävä siitä ihmeellisten, kokemisen arvoisten huomioiden jatkumo.YleX-toimittaja juotetaan alkoholilla humalaan ja saatetaan laulumikrofonin eteen. Pittibiisi-niminen kaksikymmensekunttinen raivonpurkaus saa alun, keskikohdan ja lopun. Kyseisen kappaleen kohtaloa jää puntaroimaan ryhmä, joka koostuu anonyymin radiomiehen lisäksi yhdestä keravalaisesta kaljupäästä ja kahdesta lemiläisestä ongelmanuoresta. Kohta joukkue laajenee vielä yhdellä erikoisosaajalla, kun Kai-Pekka ”Kaikka” Kangasmäki saapuu paikalle. Bassoon kiinnittyy musiikkihistorian paksuin kieli, 0.145 A. Tapahtumapaikkana on Lemin ja Savitaipaleen rajamailla sijaitseva Purple Fly Studio. On syyskuu. Ulkoa kuuluu kurjen laulu. Teppo ”Kake” Velin on tehnyt miehen työn. Hän on soittanut vaaditut rumpuraidat viidessä päivässä tietokoneelle. Samaa yrittää myös Antti ”Hyrde” Hyyrynen, mutta onnistuu taltioimaan samassa ajassa pelkkiä kitararaitoja: onneksi kuitenkin runsain määrin. Kaikki äänitettävät kappaleet ovat saaneet yhteensä kymmenessä työpäivässä myös kaikki komppikitarat. Tilannetta mutkitaakseen työryhmä päättää vaihtaa kahden äänitetyn kappaleen jälkeen kitaran vahvistinvalintoja. Kaksi kappaletta soitetaan siis uudelleen. Kämmenet hikoavat, huone on kuuma. Näyttöjensä ylle kumartunut Janne ”Kiinalainen” Joutsenniemi ei havahda vaan kehottaa soittamaan vielä kertaan. Sohvalla istuu Pekka ”Pexi” Olkkonen ja selaa hajamielisesti uutta Soundia. Pekka heiluttelee varpaitaan. Aamulla studion punk-pariskunta Jonna ja Serge kytkevät aamiaisen pöytään. Mannermaiseksi luonnehdittu hetki hellii yläkerrasta kömpiviä muusikkoja kahvin, maidon ja mehun aromeilla. Leipää löytyy kahta eri lajia. Hyyrysen kainosta anelusta johtuen liinan alla on kolmea eri metvurstia. Liina on siinä koska talon koirat ja kissat ovat silmää nopeampia. Eräänäkin iltana koira söi Fazerin keltaisen levyn pöydältä. Tilanteesta oli muiden vaikea löytää iloa, paitsi Velinin: Hyyrysen lempiherkku ei näet sovellu kaikessa maitopitoisuudessaan miehen elimistölle. Usein yhtyeen jäsenet turvautuvat hillittyyn väkivaltaan, kun huomataan että suklaata on taas syöty. Aamiainen on kadonnut, aamutupakat poltettu ja saniteettitilat pilattu. On aika siirtyä työn ääreen verstaaseen, jonka hillitty rauha täyttyy hetkessä edellisillan saldosta. Muutamia hymyjä irtoaa. Jokainen paitsi Janne taputtavat jalalla lattiaan. Joku nostaa sormen kuin sanoakseen: ”Ja nyt tulee tää… ai perkele!”. Olkkonen jatkaa edellisillan työtä ja ottaa Ibanezista tutun oktaaviotteen, jolla ryyditetään kertosäettä vanhaan tuttuun tapaan. Aurinko on jo korkealla, vettä sataa ja kissa käyskentelee sohvalla. Kaikki on kohdallaan. Kurjet muodostavat auran.