Saipan edustus Kärppälässä.

kp: Jaahas, samoilla silmillä ja tuoreella helvetisti verta vuotavalla haavalla bussiin aamuseiskalta ja nokka kohti Oulua. A’vot! Pimeä ja kylmä bussi oli hieno paikka Jyrin suorittamalle kevään ensimmäiselle paikkausoperaatiolle. En muista näinkö enää auringonnousua vai käytinkö ajan Nukkumatin kanssa keskusteluun.

H: Oma bussi, oma punkka. Hengenpelastuslauttahan se on. Kahten saakka päivällä saa nukkua kaikessa rauhassa. Hengenpelastusta.

P: Näinhän se taas meni, aamuseiskaan. No, onpahan Santa Cruzin pojat nyt ainakin puolituttuja. Bussi oli kylmä ja pimeä. Olin kopeloituna seimessä. Herätys tapahtui vasta perillä Oulussa ja tsekkiin olikin jo kiirus. No ei oikeasti ollut ja oli hyvä hetki ottaa aamiaista ja tarkastaa tilukset. Kyllä, jäähallissa soittaisimme. Paikalla oli myös paljon tuttuja kasvoja, niin Moksut kuin Arskakin eli myyntimies-Mynttinen. Morjestimme, mutta emme vaihtaneet sanaakaan. Sosiaalisessa mediassa Mokoman basisti uhosi pyyhkivänsä nuoremmilla bändeillä lattiaa illan keikillä. Se jäi nähtäväksi.

kp: Soundcheckiin sai pukea kaikki laukusta löytyvät vaatteet, eli ei juuri mitään päälle. Väittivät, että 1400 ennakkolipun ostanutta lämmittävät illan aikana hallia, mutta tsekin aikoihin se ei tuntunut vielä kovin todennäköiseltä. Jotenkin tästä selvittiin ja ehdittiin vielä hotellille hetkeksi tekemään taikatemppuja. SimbsalaBimbo-show jäi kuitenkin lyhyeen huonokuntoisten tussien ja miesten odotellessa meitä jäähallilla nimmarihommien merkeissä.

P: Kulla, hallissa oli hieman vilu, mutta tieto loppuunmyydystä permannosta lämmitti sydäntä. Hyvä ilta tästä tulisi. Ainakin puitteet olivat kohdallaan. Hotelliin tsekkauksen jälkeen palasimme areenalle nimmarihommiin. Sainasimme kaiken liikkuvan, mikä olisi tietysti ollut helpompaa, jos olisimme saaneet edes jonkinlaiset kynät, joilla tehdä puumerkkimme.

(internet sensuroi osan tarinoistamme, joten siirrytään suoraan jälkisanoihin)

kp: Keikkahan oli loppujen lopuksi aivan huikea! Ei sitä ihan joka päivä pääse ”vihollisen maaperälle” saipailemaan hyvin kansoitettuun jäähalliin vielä rokkihommien merkeissä. Pitti oli vanhaa kunnon oululaista laatutoimintaa tunnelma koko keikan aikana vallan mainio. Annalan Marko kiitteli välispiikeissä sitä, kuinka hienoa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Lainasin maestron välispiikkiä myös omalla keikalla, koska olihan ilta kaikkinensa todella hieno. Keikan jälkeen Kärppien pukuhuoneessa hymyili läjä onnellisia ihmisiä, ja tulipa siinä samalla morjesteltua paikallisen Apina-yhtyeen jäsenistöä, jotka vakuuttivat sekä keikallansa että ihmisinä. Kiitos, Oulu!

P: Kulla! Oulun keikki oli euphoriaa alusta loppuun, sama tunne jatkui myös keikin jälkeen, kiitos!

Myrskyn jälkeen...