9.4. Holiday Club Saimaa, Lappeenranta

H: Viikko Tallinnan pistokeikan jälkeen kausi sai keikkakausi jatkoa merta lähempää, heti kotikulmien Rauhassa, entisessä mielisairaalassa. Sakara Tourin sanayhdistelmässä on sitä jotakin. Kuin palloa kiertävän, ystävistä ja rakastajista koostuvan minifestivaalin henkeä. Kalmankansan kolisevat rattaat rullasivat ensimmäisen kerran samoissa merkeissä jo kymmenen vuotta takaperin, Stam1na-Mokoma-remmiä vahvisti tuolloin Rytmihäiriö. Nyt miesvahvuuteen oli lisätty Diablo. Fullsteam-miehemme Arin visioima turnee nosti tänä vuonna Sakaran kattauksen jäähalliluokkaan… Oliko kyseessä mammuttitauti vai ajan hengen vaatima upgreidaus?

kp: Tätä kiertuetta suunniteltiin ja fiilisteltiin jo pitkälti koko viime vuosi. Jännäkakka oli koristellut jo pitkään kalsareiden lisäksi lattiaa, seiniä ja kattoa, mutta nyt viimein ensimmäinen Sakara Tour 2016 keikka olisi lähempänä kuin koskaan.

H: Startattuaan varikolta keikkabussimme pääsi venuelle puolessa tunnissa. Kotikenttä! Keväisessä auringossa hohtavan kylpylähotellin rakennuskompleksi kätki sisäänsä erittäin upean halliareenan, salia ympäröivine suurine kivipilareineen, VIP-loungeineen ja ravintoloineen. Tourin avauskeikka oli myynyt ennakkoon enemmän lippuja kuin Robin. Ilmassa kipinöi ja sisäinen roihu leimahti heti soundcheckin yhteydessä lavaa vilkaistessa: suuret led-taulut loimottivat leveän lavan taustalla videotaiteilija Petsalon 3D-taiteesta, liikkuvat valot leikkelivät ilmaa valopatsaita taikoen ja pyrotekniikan pommilaatikot reunustivat koko komeutta. Tyhjässä hallissa kaikui etupää-Jusbaumin Toto-klassikot ja pukkariosastolla tuoksui kahvi. Vatsaa väänsi, mutta sillälailla mukavasti. Tästä tulisi makia ilta!

P: Puitteet olivat ns. kohdallaan. Itselle esim. koko taustakuvataide avautui vasta keikiltä nähtyjen videoiden ja valokuvien kautta, eihän sitä lavalla ehdi taakseen katsella. Tuomas ja Jouni olivat tehneet erinomaista jälkeä!

H: Jokaiselle bändille oli varattu oma pukuhuoneisto, joten kaikista tiiviimpään yhteistunnelmaan ei kollegojen kanssa yletytty. Keikkamyyjä Koskinen ja kiertuemanageri Häkkinen kiersivät koppejamme juoksevia asioita järjestellen ja tunnelmia kysellen, biisilistoja printtaillen ja väliaikatietoja kertoen: illan mittaa paikalle saapunut ryhmä oli myynyt paikan täyteen. 1700 päätä Lappeenrannassa oli oikeasti jättimäinen saavutus! Pitkin alkuvuotta tykitetty tehomainonta Radio Rockia ja jopa televisiomainosslotteja myöten kantoi siis hedelmän koriin. Fuck yea!

kp: Ihan käsittämättömän hieno juttu saada myytyä noin helvetisti lippuja käytännössä kotikylän keikalle. Ei voi kuin nostaa hattua ihmisille, että jaksavat käydä katsomassa keikkoja pidemmänkin matkan päästä.

P: Jättiläismäinen sali alkoi täyttyä populasta ja sukua ja serkunpoikaa oli tulossa kassomaan ”kotikylän” miehiä.

H: Hermostuspäissään oli käytävä katsomassa Diablolta ja Mokomilta muutamia biisejä ennen omaa showta. Lava ja yleisömeri näytti helvetin komealle. Kunnon bileet! Perinteisesti tuntia ennen omaa keikkaa oli vetäydyttävä takahuoneeseen suorittelemaan rutiineja: korvamonitorien teippaus selkään ja niskaan, venyttely, keikka-asu (eli tällä rundilla oranssi ”vankilahaalari”) päälle ja ympyrää kävelyä. Kertasimme koko crew’n läsnäollessa turvallisuusseikat liittyen pyropommeihin  ja liekittämisiin. Tässä vaiheessa ei haluttu yhdenkään kulmakarvojen katoavan kesken leikin.

P: Jännitti. Jännitti niin pirusti. Tämä purkautui juuri oikealla tavalla lavalle noustessa eikä keikistä voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Olimme yleisön kanssa liekeissä, onneksi vain kuvainnollisesti. Kiertue alkoi hyvin. Jatkoista sen verran, että järjestäjät olivat varanneet Sakara-porukalle ja vieraille kokonaisen karaoke-kopin ja toteutin yleisön päänmenoksi suuren unelmani laulaessa äitini kanssa Abbaa ja isäni kanssa Kake Randelinia.

16.4. Metro-areena, Espoo

H: Lappeenrannasta jäi autuas maku suuhun. Kevät jatkoi loimotustaan ja tunnelma Espoon mestoille ajellessa ei olisi voinut parempi ollakaan. Juuri konkurssiin luistelleen Bluesin kotihalli nousi edessämme ylväänä ja toivorikkaana. Täällä olimme soittaneet tovi sitten Emma-gaalabändinä Panzerfaustin – esiintymisen, joka oli kuulema vakuuttanut johtoportaan musiikkimme ”hallipätevyydestä”. No, röyhkeä määrä led-taulua plus bonuksena live stream -videotaulut suurentavat bändin kuin bändin. Espoon jättimäinen lava tarjosi tätä kaikkea, sekä lisänä ekstrapommit pyropuolelle. Olo oli kuin hävittäjälentäjällä. Rockteknologia ympäröi meidät. IIIIT’S SHOW TIMEEEEE!

kp: Kuulin vasta paikan päällä, että tänään voidaan liekitellä ja pommitella vähän isommin kuin Lappeenrannassa, jossa ilmeisesti tila rajoitti paukuttelu ja kärventelyä jonkin verran. No mik ettei! Miun mielestä leiskat ja papatit olivat ihan hienoja edellisenä viikonloppuna, mutta enemmän on aina enemmän!

H: Sakara Tourin hengen mukaisesti Espoon toimitusta saapui ikuistamaan valokuvaaja J. Brandt. Mustavalkokuvista koottu fototaide sai myöhemmin videomuodonkin.

kp: Mokoman rumputeknikko Sergio Perslargio, eli Jarkko sai myös osansa pienestä veljellisestä naljailusta, kun asensimme heidän soundcheckin ajaksi screeneille pienen muistuksen rumpujen roudaukseen liittyvistä yksityiskohdista. Kaikkia nauratti, joten Kuha-meemi onnistui!

H: Kaikessa jättimäisyydessä tämä ilta oli mielestäni kiertueen mieleenpainuvin, ehkä peräti onnistunein. Umpeen myyty permanto mylläsi kuin tornadopelto, suureleisesti lasautellut räjähdykset & tulilieskaukset kuumottivat kasvoja ja kaikki todellakin toimi hallitusti. Intiimi tunnelma täytti tilan vaikka kuutiotilavuutta todellakin löytyi. Hyvä Espoo!!

P: Tämä keikki jännitti vielä enemmän kuin Lappeenranta, olihan kyseessä kiertueen suurin mökki. Ilta oli onneksemme niitä, jolloin kaikki toimii. Keikki oli alusta asti hyvin hyppysissä ja tuntui yllättävän paljon ”tavalliselle” keikille hyvällä tavalla. Nautin alusta loppuun ja tämän huikean kokemuksen muistan koko lopun elämäni. Kiitos paikalla olijoille, joiden kanssa sain tämän jakaa. Tämä ilta oli meien.

kp: Joskus tulee näitä keikkoja, jolloin kaikki yksinkertaisesti sujuu ja menee hyvin. Tai vaikka ei menisikään, niin fiilis olla lavalla näiden neljän muun jätkän kanssa on niin hyvä, ettei sen reilun tunnin ajan tajua muun maailman menosta yhtään mitään. Espoon keikka oli juuri tällainen, ja se jää mieleen yhtenä bändin parhaimmista keikoista ikinä.

30.4. Energia-areena, Oulu

H: Trioturneen päätti pohjoisen surman keskus, Oulu. Stam1nan ryhmä liikahti mestoille jo edellisenä iltana, ehtien parahiksi Apinan keikalle Hevimestaan ennakkobileisiin. Apinointi oli hienoa seurailtavaa. On se suomi-rap upeaa kun se tehdään taidolla…!

P: Näin vasta nyt kunnolla tämän bändin keikin. Ymmärrän hyvin, miksi Apina on noussut asemaansa. Eihän tuota tee kukaan muu.

H: Yksi syy aikaiseen Oulu-siirtymään oli myös paikallisen Levykauppa Äxän vierailu. Valssasimme mestoille suloisen arskan loistaessa, yhden ohrapirtelön luovuttaessa mahakalvoteitse energiaa ja pontta edustustehtäviin: jäähallihommissa ihmiskontakti uhkasi jäädä etäiseksi, joten koimme ehdottoman tärkeänä nähdä porukkaa myös ns. naamatusten. Ja olihan siellä keskustan levykaupalla sitten porukkaa vastassa!

P: Levykaupoissa tehtävät nimmarisessiot ovat mahtavia. Kuka tahansa voi tulla moikkaamaan vähemmän formaalissa tilanteessa ja iskemään kättä päivää. Nytkin paikalle saapui hienoja kanssaihmisiä, jotka ymmärtävät meitä. Kiitti jengi!

kp: Myös se on näissä ollut aina hienoa, että paikan päälle on aina saapunut porukkaa laidasta laitaan ja kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Mikäs sen hienompaa, jos ihmiset saavat jotain musiikista, jota tekee lähtökohtaisesti itseään varten. Jaettu ilo!

P: Energia Areena oli myös tuttu keikkipaikka ja järjestelyt jälleen parasta A-luokkaa. Keikki oli hyvä, mutta Espoon kaltaiseen hurmokseen ei lavalla eikä yleisössä ylletty. Nämä ovat niitä mystisiä fiilis-juttuja. Viimeisen areenavedon kunniaksi saimme lavalla kultalevyt Elokuutiosta ja varamies-Malmbergin soittamaan Viiden laukauksen rumpuosuudet Kaken tarttuessa mikkiin. Harvinaista herkkua!

kp: Oulun keikka oli odotetusti helvetin hieno, koska Oulu on Suomen metallipääkaupunki. Ihan Espoon tasolle ei keikka päässyt omissa kirjoissani, liekö planeettojen asennot olleet taas hieman erilaiset, mutta veto oli hieno ja ennen kaikkea oli todella mahtavaa päättää tämä lyhyt, mutta ainutlaatuinen minikiertue aina yhtä lämminhenkiseen Ouluun! Huhhuh.

H: Viimeinen kappaleemme Lääke naksautti aivoni lentomoodiin. Poistuin lavalta alas ja vasemmalle, ohi permantopaikkojen ja kohti hallin takatasanteen valonheitintä. Matka heittimelle oli helvetin pitkä. Kipitin rappusia jalat hapoilla ja pelko persiissä. Miltä tuntuisi kaatua betonirappusilla kitara sylissä ranteilleen? Nääh, ei tuntuisi missään. Danger is my middle name. Päästyäni valonheitinmiehen pakeille oli paluumatka lavalle liian pitkä. Jatkoin kulkua yli viimeisen kertosäkeenkin (jolloin periaatteessa vokalistin olisi syytä olla yleensä mikrofonin luona lauluhommissa). Pääsin invatasantelle, jossa katsojien ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Viimeisten iskujen ja pommiräjähdysten jälkeen huomasin käveleväni uloskäyntiaulassa, vastaan virtaavan yleisön seassa väärän suuntaan kitaralla meloen. Tuntui elämälle. Aina menossa väärään suuntaan. Hikisenä, oranssissa haalarissa, naama kolminkerroin ja tukka suussa. Palasin lavalle lopulta varmaankin viisi minuuttia myöhässä yhteispotrettiin. Sori, mutta joskus nämä reissut venyvät.

H: Sakara Tour 2016 oli menestys, varmaankin ainut laatuaan tässä mittakaavassa. Jokainen kolmesta bändistä pisti parastaan eikä löysäilyä esiintynyt. Videotaiteet, tulitekniikka ja koko tuotannon rakenne pysyivät ehyenä kokonaisuutena. Helvetillinen ponnistus Fullsteamilta ja uusi historiankirjoitus levy-yhtiöltä. Stam1nan osalta leikki jatkuisi alkavan kesän festivaaliriehoilla. Ja kuten tiedetään: ”Summer is crazy, la-la-la-laa!”

P: Kylli. Omasta puolesta toivon, että nämä keikit olivat yleisölle yhtä hienoja ja ainutlaatuisia kokemuksia kuin itse soittajallekin. Kiitokset kaikuvat Mokomalle, Diablolle, Fullsteamille, Sakaralle ja tietysti yleisölle!