Tampere

Pexi: Terve kaikki, tässä puhuu Pekkeli. Myö käytii Viikatteen kanssa Tammerfestellä soittamassa. Paikkana toimi erittäin hyväksi keikkipaikaksi osoittautunut Pakkahuone. Keikki oli muistaakseni ihan täyttä rautaa. Koska olimme kyllästyneet samaan biilisitaan, päätimme maustaa iltaa eräällä Stone-rallilla. Siistiä.

Kaikka: Soitimme Tampereella keikan.

Hyrde: Kallen, Ekin, Arskan ja Simon näkeminen aiheutti välittömän turvallisuuden tunteen, veljellisen symmetrian ja eräänlaisen häilyväisen peiliefektin: kalju rumpali, basistina ryhmän kuopus, soolokitaristina aito ihminen ja kitaristi-laulajana pitkätukkainen, eräänlaista huumoria välispiikeissään viljelevä rock-työläinen. Oli vain kysymys nimistä ja muotoseikoista – muutoin olimme jo yhtä.

Hyrde: Syytä Stam1nan asettamiseksi illan jälkimmäiseksi esiintyjäksi jäimme pohtimaan pitkilleen, vaikkakin bileet olisivat olleet ensiluokkaiset jok tap. Jonain päivänä tällaiset asiat hoidetaan herramiesmäisesti, yhtyeiden soittaessa kappaleensa samanaikaisesti. ”Valikoiva kuulo, haloo! Nämähän rimmaavat, nämä riffit! Stereo stereo, kvarteo!”

Kaikka: Aivan!

Hyrde: Jos muistini ei petä pahemman kerran, aloitimme juhlinnan välittömästi. Minne ihmeeseen menimmekään? Ai niin, emme mihinkään. Moikkailimme ihmisiä ja yhteistyökumppaneitamme Klubin puolella, puhuimme hyvän siivun saksaa ja urpoilimme turvallisesti hotellin punavalkoiseen syleilyyn, rakkauden kerrostaloon, jonka ikkunoista kajastaa tuli ja lempi, voimalliset säkeet paljonpuhuvaa toimintaa. Olimme limbossa, koko porukka.

Jyväskylä

Kaikka: Jyväskylä on hieno kaupunki. Bar 68 on maailman paras baari. Bar 68:n työntekijät ovat maailman mukavimpia ihmisiä. Vittu, että vituttaa, kun paikka puretaan. Tästä johtuen oli erittäin suuri kunnia päästä vielä soittamaan 68:n loisteliaaseen ravintelliin.

Pexi: Jyväskylän keikki oli miun mielestä tämän vuoden paras. Ilman hienouksia, tupa täynnä ja luultavasti Stam1nan historian hikisin keikki. Tokan biisin aikana oltiin litimärkiä. Oli myös vuoden parhaat nollaukset keikin jälkeen.

Kaikka: Taisimme tehdä myös jonkin sortin ennätyksen: kuuleman mukaan paikka myytiin kymmenessä minuutissa loppuun! Aivan mahtavaa!

Hyrde: Serkkupojan osittain kitaroima Random Eyes avasi illan jo purkutuomionsa saaneessa anniskeluravintolassa. Paikka oli myyty loppuun hyvissä ajoin ja nyt vain venailtiin porukan saapumista sekä keikan vetoa. Random louhi etevästi.

Hyrde: Tukevasti pakkautunut megaposse ruoski bändistämme paskat pihalle. Hikoilimme kuin Egyptin läskeimmät orjat. Tilan puutteen vuoksi Emil sai luvan seurata ensimmäistä yhtyeen keikkaa noin neljään vuoteen: kaverin keyboard-kioski oli pystytetty näet etupään miksaustiskin viereen. Muutamaa neliösenttimetriä rikkaampana pyrimme minimoimaan virityskoneistolla aiheutetut lyömävammat ja moshasimme ns. jalat maassa.

Kaikka: Tilanpuute esti kuumimpien shöw-temppujen näyttämisen, mutta enpä usko tämän haitanneen ketään paikalle saapunutta. Kyllä myö tukkaa pyöritettiin mahdollisuuksien mukaan!

Hyrde: Jo Punaiselle asteelle äitynyt selkävamma otti todellisuuden haltuunsa ja aiheutti varsin epämukavat työolosuhteet. Kipu on polttava ja läpitunkeva, se ulottaa lonkeronsa valtamerien syvyyksiin ja kahmii rasvatyynen rauhaisat pohjamudat villiin ärsyketanssiin. Valaat ja mustekalat sekoittuvat, jää vain kipunoiva tuska, logiikka penetroiva paatos ja henkinen ruttopaise, jonka puhkaisemiseen tarvitsisi vahvinta samurai-miekkaa. Olin vorteksissa.

Hyrde: Hetken perästä olin onneksi Infernossa särppimässä ilmaista viinaa.

Kaikka: Tällä kertaa jouduin jättämään jatkot väliin jonkin sortin lämpöhalvauksen vuoksi. Juoksin suoraan lavalta oksentamaan ja tämän jälkeen olo ei helpottanut millään. Painuin kyynelehtien hotellin sänkyyn haaveilemaan valkovenäläisistä, joita huhujen mukaan ravintolasta oli saanut erittäin, erittäin, erittäin edullisesti. Ens kerralla kosto on miun! Kiitos 68:lle ikimuistoisesta keikasta ja hetkistä!

Joensuu

Hyrde: YleX valehteli lauantain suorassa lähetyksessä: itse taisivat juontajat pelehtiä kelteisillään, toisistaan kuumentuneina, en minä.

Kaikka: Itse näin ainakin useita Ylex-juontajia ilkosilleen festareilla.

Pexi: Ilosaaressa oltiin samassa teltassa ku pari vuotta sitten ja olotilakin oli täysin sama: rapelo.

Kaikka: Pexin hurjasta rapulasta huolimatta vetäisimme loppuunmyydylle (kuulemma 7000 lippua) Sulo-klubille aivan helvetin parhaan keikan. Keikkafiilistä oli entisestään nostamassa FM2000-yhtyeen Andy aka Rota, joka tarjoili meille biisien välissä ja aikana muoviämpäreistä olutta. Vierailun teki myös Jouni Hynynen, joka tarjoili meille toissa vuoden tyyliin lavalla kuumat konjakki-kahvit. Valitettavasti siinä heilumisessa ja hengästymisen tilassa kuumat kahvit jäivät juomatta, mutta kiitämme silti. Ajatus oli todella kaunis.

Hyrde: Keikan jälkeen istuimme voipuneina ja vettä särppien takahuonekopin ulkopuolella. Viereisen kopperon ovi lennähti seljälleen ja erikoista, suhisevaa amerikansuomea soljuva ääni ilmoitti: ”Hey kundit, teidän pitäis opetella vähän staminaa!”. Se oli Andy McCoy.

Kaikka: Puolta minuuttia aiemmin samainen kaveri oli käynyt samaisesta ovesta ilmoittamassa, että ”täällähän on jotain paidattomia hinttareita” ja paiskasi oven nopeasti kiinni.

Hyrde: Yllättävän, miltei mahdottoman kireisiin glitter-spandekseihin verhoutunut rokkikukko istahti Kaken, Kaikan, Ruususen Juhan ja miun seuraan iskien juttuja, joita emme olleet taatusti ikinä keneltäkään muulta kuulleet. Emmekä epäilleet, etteikö tarinat olisivat olleet suurelta osin totta. Andy oli myös kuullut joitakin biiseistämme ja kehotti asiallisesti harkitsemaan ”kontrastien syventämistä”. Muuten olimme kuulema rokanneet ihan ok. Myös ohitsemme singahtava Mike Monroe huikkasi komppaukset, näin olimmekin jo tarjoamassa fisupulloamme kitaralegendalle. ”Aika magee drinksu, pitäsköhän tää laittaa raiderii…”

Kaikka: Kohtaaminen rock-legendan kanssa oli hämmentävä. Oikeasti se oli kuin jostain elokuvasta, vaikea käsittää.

Hyrde: Muiden painuessa pehkuihin oli aika ottaa tilanne haltuun. Emilin, Kaken ja Kaikan kanssa hitleröimme rakkaan Kotiteollisuus-rockyhtyeen takahuoneen tavoilla, joista toivoisin olevan valokuvatallenteita julkaistavaksi asti. Olimme poikamaisen kujeilun ytimessä. Kauas jäi leidimäinen korrektius myös, kun rytmiryhmä heitti ukemia pelkät alushousunsa päässään KT:n Iankaikkisen aikana lavalla. Itse tyydyin verhoutumaan kreikkalaisen jumalan toogaan ja tarjoilemaan arvon muusikoille rypäleitä. Tästä, kylläkin, uskon olevan valokuvatodisteita olemassa.

Kaikka: Kaikalla ei ole lisättävää.

Hyrde: Jotta narsistinen paljastelija sisälläni saisi tarpeekseen, olihan sen mentävä vielä vetämään biisi Sinkkoseksi Sinkkosen tilalle. Varsinaisen setin päätyttyä yhtye potki miut rumpupallille sanoen: ”Joo joo, vejät vaa punkkikomppia, soitetaa Terveiden Käsien Pissaa ja paskaa”. Vittu mie ikinä kuullukkaa koko vitun biisiä. Noh, tuli vejettyä ihan ok, ja vieläpä yhdellä kierrolla pidennetty versio. Täten sinetöin kohtaloni true-wanna-be-lyömäsoittajana – olen soittanut seuraavien suomalaisten hevibändien biisit rummuilla livenä:

– Mokoma: Takatalvi
– Rytmihäiriö: Pakko tappaa ihminen
– Stam1na: Paha arkkitehti
– Kotiteollisuus: Pissaa ja kakkaa

Hyrde: Onnistunut reissu, jonka jälkipitelyä harrasteltiin tekstiviestien muodossa vielä paria päivää myöhemmin. Oli kuuleman Emilillä, Kaikalla ja FM2000:n Rotalla ollut hommat isoillaan.

Kaikka: Näistä lisää Poliisi-TV:ssä.