H: Seitsemäs albumimme Elokuutio potkaistiin pihalle 18. maaliskuuta. Kick-starttina keikkavuodelle 2016 oli kuitenkin jo tapahtunut yhtä sun toista: suoritimme tammikuussa harvinaislaatuisen akustisen spesiaalikeikan tennismies Niemisen Tavastia-iltamissa, pukeutuneina Uuno Turhapuroja muistuttaviksi sulkapalloukoiksi. Riveistä uupuvaa Teppoa oli paikkaamassa Risto Rikala, tuttavallisemmin Lauttasaaren Kake. Puolituntisemme stagella sisälsi iskelmämuotoon väännetyistä Stam1na-klassikoista, osittain jopa uudelleensanoitettuina (loppunumeromme Hyvä Tennistähti muodostui jopa instant-hitiksi). Hämmennys oli valtavaa verkon molemmilla puolin. Niemisen Jarkon kasvoilta loistava hymy kuittasi huumorilinjamme kuitenkin oikeaksi. Eli hyvin istuimme Ismo Alangon, Waltarin ja lukuisien muiden kollegojen väliin keventävänä elementtinä.

kp: Kokemus oli oikein hauska ja jotain erilaista meiltäkin. Sovituksia voi monella tavalla, mutta valitsimme tyyliksemme hieman humoristisella otteella tehdyt versiot kappaleista. Näin taittuu muun muassa Kuoliaaksi ruoskitut hevoset akustisesti.

P: Tässäkin tapauksessa otimme suuria vapauksia ja sovitimme biisit ihan miten huvittaa ja miten sattuu. Lopputulos oli kuitenkin vallan mainio ja yleisön naamoilla loisti leveä hymy. Oli myös eka kerta, kun soitin Riston kanssa, toivottavasti ei jää viimeiseksi. Mainio mies on kyseessä. Illassa oli myös erittäin huvittavaa, että artismit kävivät vuorotellen Tavastian lavalla esiintymässä ja riensivät saman tien bäkkärinä toimineen Semifinaalin puolelle seuraamaan nuorten Leijonien finaalimatsia. Ilta oli voitokas monella tavalla.

H: Helmikuun loppupäässä Petsalon ohjaama Kuudet raamit -musiikkivideo rävähti eetteriin ensimakuna Elokuution maailmasta. Lähes NASA-teknologiaa sisältävä 360-videointi oli tietääksemme lajissaan kolmas Suomen musiikkihistoriassa. Vedimme Kouvolan studioilla oranssit sadevaatteet päälle ja toimitimme päivän kestävissä kuvauksissa kappaleen purkkiin lähes yhden otoksen läpisoitoilla. Olo oli ufomainen, häivähdysen discomainen.

kp: Louhoksen jengi oli kasannut taas hienon setin valmiiksi kuvauksia varten. Tutun koulun studion tiloissa lötkötti iso kuutio, jonka sisään pelimannet astuisivat rokkaamaan. Muutenhan soittovideon kuvaaminen oli yhtä tuskaisaa kuin aina ennenkin, koska on vedettävä täysillä joka sekunti. Niinhän me tehdään keikoillakin, mutta ne ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Hiki tuli, nälkä myös. Ja hieno video!

H: Eipä siinä! Tällä kertaa albumimme avattiin kokonaisuudessaan yleisölle kuulon lisäksi silmille iskien. Rakentelimme elokuvamusiikkia muistuttavalle tarina-albumillemme arvoisensa iltaman Lappeenrannan Nuijamies-leffateatteriin muutamaa päivää ennen julkaisupäivää. Suomen upeimpiin ja vanhimpiin aktiiviteattereihin lukeutuva Nuijamies oli avoinna kaikille vieraille, ilmainen ja popcorn-käryinen häppeninki, jota juontamaan saapui Oulun Zaani. Useiden satojen katsojien eteen avattiin tapahtumaa varten luotu kuva- ja ääninäytös, Elokuution elämää suurempi hetki valkokankaalla. Alkua riivanneiden pienten teknisten kompastusten jälkeen jengi sai pehmeiden penkkirivien syleilyssä koettavakseen levyn, jonka vastaanotto pysyi myös tulevina viikkoina tulisen hekumaalisena. Elokuutio teki kaupat.

kp: Ennakkokuuntelu elokuvateatterissa on tehty joskus aiemminkin, joten tiesimme sen olevan hyvä juttu. Pimeässä salissa on vain musiikki ja iso valkokangas, johon heijastuu sanoja lähes aivopesumaiseen tyyliin. Oon usein ihmetellyt miksei muut bändit järjestä tällaisia, vaan ennakkokuuntelut ovat aina jossain neukkaritiloissa tai mölyisissä baareissa. Noh, kaikki tyylillään, mutta tässä on vahva wink wink heille, jotka miettivät vaihtoehtoisia tapoja järjestää uuden levyn ensikuunteluita.

P: Sain itsekin erittäin paljon irti ennakkokuuntelusta, kun tarina lopulta aukesi kokonaisuudessaan lyriikoiden rävähtäessä verkkokalvolle synkassa musiikin kanssa.

H: Ennen ensimmäistä keikkaa rundasimme koko yhtyeen voimin myös Helsingit, Turut ja Tampereet Levykauppa Äxiä ja Sanomataloja myöten promotoimassa uutukaista. Morjestelimme ihmisiä ilahtuneina vastaanoton lämpöisyydestä ja alkavasta kevätkaudesta. Jatkoimme rutiineja myös kovalla treenikämppäkuurilla, joissa otimme haltuun kokonaiset kuusi biisiä uusista yhdestätoista. Olimme valmiit seikkailuun!

H: Promokyydittäjämme Onnibussi vaihtui tuttuun keikka-Luziferiin maaliskuun viimeisenä päivänä. Suuntasimme miehet ja kamat ojossa Jyväskylään, kuten lukuisia kertoja aiemminkin. Halusimme tehdä vanhan kunnon yllätyskeikkatempauksen Suomen parhaaksi valitussa keikkamestassa…

kp: Alun perin aprillipäiväksi säästetty yllätys oli jo jyväskyläläisten tiedossa ilmeisesti viikkoa aiemmin, tai ainakin jo samalla viikolla, mutta täytyy olla silti helvetin tyytyväinen ihmisten aktiivisuuteen lippukaupoilla, koska Lutakko myi loppuun. Huh huh! Olimme treenanneet uusia biisiä ja keikkasettiä tiiviisti, mutta uusien kappaleiden esittäminen ensikertaa livenä jännittää aina ihan helvetisti. Niin myös tänään…

P: Voiko keikkiraportin tiivistää yhteen lauseeseen? Noh, aion silti yrittää tätä temppua. Lutakosta todettakoon seuraavaa: aivan uskomattoman hyvä ensimmäin keikki yli puolen vuoden tauon jälkeen.

kp: Juuri näin. Uudet biisit sujuivat helvetin hyvin ja jengi oli ehtinyt jo ottaa niitä haltuun jonkin verran. Hieno keikka, ja varmaan yksi parhaimmista ekoista keikoista uuden levyn julkaisun jälkeen! Tästä oli hyvä lähteä positiivisin mielin kohti Itämerta…