Eilinen vapaapäivä tuli vietettyä hyvässä seurassa Helsingin keskustassa vapaapäivästä nauttien, mutta illalla meni kaikki pieleen ku lähin Oksun työpaikalle ottaa parit saunakaljat ja sieltä Factoryyn ”kattomaan” FM2000 keikkaa.. Hirveän olonhan siitä vain sai.Oloista huolimatta katsoimme aiheelliseksi hypätä junaan kohti Jyväskylää. Illalla olisi puhalla nolla -keikki aika ajoissa, joten ravintolavaunun tarjonta piti jättää pieneksi. Vai johtuko se siitä, että kenelläkään ei ollut enää rahaa? Jompsin kumpsin..

Asemalla oli vastassa tutun näköinen bussi ja tutun näköisiä hippejä. Bussin kyydissä oli taasen yksi uusi naama, vitti Miihkali, miehistä parhain! Miihkali oli lähtenyt Lappeenrannasta elämysmatkalle meidän kanssa. Vitun hullu. Meidän vastuulla oli se, että mies pitää pilata tällä reissulla. Pilaaminen alkoi aika äkkiä, koska Miihkali pakotettiin hyvissä ajoin featuroimaan keikalle.

Saavuimme keikkapaikalle, joka näytti erittäin sympaattiselta. Ulkona oli jo malttamattomimmat odottelemassa sisäänpääsyä. Myö hoidettiin tsekit erikoisella lavalla ja erikoisella kokoonpanolla. Jyri toimitti Peksin paikkaa, koska taiteilija itse oli vielä Helsingissä, tai sitten matkalla kohti Jyväskylää. Oli melko erikoiset soolot kun vertaa niihin joihin on yleensä tottunut. Mutta mikäs siinä, mahtimeininki!

Ruokaa lärviin ja sen jälkeen huilimista. Huiliminen loppui lyhyeen, koska äkkäsimme salin puolella ”Four of Us” -bändin tekemässä tsekkiä. Voi helvetti miten mahtavaa toimitusta! Nuoret ihmiset soitti nimittäin sellasta jazzia ettei hyvyydellä rajaa! Bändi valloitti meidän sydämet, joten oli pakko jäädä väijymään myös keikka. Ja sehän oli myös täyttä parhautta.Heidän esiintymisensä jälkeen teimme ehkä vielä hienomman löydön, nimittäin takahuoneessa julisteiden ja peruukkien kätköistä löytyi apina joka pitää ääntä kun sitä lyö! Tälle vitsille nauroimme varmaan tunnin verran. Ehkä kaksi. Ei pysty selittämään, eikä se varmaan ketään naurattaisikaan, mutta ihan uskomattoman hyvä läppä se kyllä oli.

Viimeiset iskut apinaan ja keikalle! Paikalla oli siis selväpäinen yleisö, joten piti antaa kaikkensa jotta saataisiin porukka mukaan. Ja myöhän annettiin. Raivo päällä bailattiin vailla aivoja. Ja porukkakin näytti pitävän siitä. Erikoisinta olivat Antin spiikit, jotka olivat asiallisinta vääntöä mitä ikinä olen metallikeikalla kuullut. Pointsit Antille! Keikka meni Miihkalin vierailuineen oikein mainiosti, jonka jälkeen pääsimme lähtemään Jyväskylän yöelämään.

Matkalta laitoimme Tokolalle viestiä: ”Moi Janne! Siulla on kaksi vaihtoehtoa: joko sie otat Dexin kortin ja tarjoot meille huomenna sapuskat, tai sitten sie otat Dexin kortin mukaan ja tulet nyt KuusKasiin.” Hetken päästä tuli viestiä, että eipä oo korttia ja ehkäpä safkat ois huomenna hyvät. Meni 15 minuuttia ja tuli uusi viesti: ”Bar 68, Piikki auki”. Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Eikä myö nyt ihan hirveesti Toksua viititty rokottaa. Ei siinä mennyt ku kolme pulloa fisua ja 30 kaljaa. Mutta sillä lailla hyvä, että ihan kivat pohjat saatiin Infernoon.

Infernon jälkeen Antti lähti ajelemaan vielä taksilla hotellille. Taksimatka 68:n edestä Omenahotellille, n. 50 metriä. Taksikuski repesi tilauksen kuullessaan, mutta vei kuitenkin ystävällisesti väsyneen taiteilijan hotellin ovelle.