H: Sit taas mentiin. Flunssa palasi ja uni ei tule. Kevät oli siis jo nostellut kaunista nuppiaan pimennysverhon takaa koko viikon. Luonto kukki. Samoin Kai-Pekan haarat. Lintujen laulaessa oli makoisaa haistella kusista Gay-bussia ja haaveilla normaalista elämästä. Eli Lemille, kamat auton perseeseen tuttuun Tetris-tyyliin, valokuva kevään aikana kerääntyneestä viinavarastosta (kaunis näky, kauniimpi kuin Suomen kevät) ja ajotietokoneen päätepysäkiksi Trauma. Matkalla tsekkailtiin Nosturin intronauhakilpailun satoa. Melko mielenkiintoista jälkeä, nuoriso!
kp: Nälkä oli kova, kun hypimme kyytiin Lahden juna-asemalta. Muut jätkät olivat maltillisesti odottaneet meitä vatsat huutaen, joten pysähdys tuli melko pian. Harmikseni paikka taisi olla tasan sama, missä oltiin muutama viikko aiemmin. Ruokalistalta ainoa vaihtoehto miulle olisi ollut lohiateria, jonka söin viimeeksi, joten en nalunnut toistaa samaa virhettä. Kahvi ja riisipiirakka, näillä eväillä kohti Traumaa!
H: Suomen kevääseen luontevasti soljuen kävelimme kylmässä sadetuulessa omituisen kaupunkifestivaalin lävitse. Olimme lupautuneet nimmarisessioon Rauman täyttäessä 570 vuotta. Erikoispäivä. Naapurilavalla räpättiin niin perkeleesti, me särpimme kahvia ja raapustelimme nimiämme ihmisten papereihin. Lahjoja satoi myös. Osa tuli niinkin etäältä kuin Japanialasta. Kultainen naamari ja hassut housut. Käyttismatskua! Paluumatka läpi vanhan kaupungin puutaloineen soundcheckiin tapahtuikin sitten jollain 140-vuotiaalla saksalaisella taistelulaivalla.
kp: Rauma osoittautui ennakko-oletuksista (hyi, Kaikka) huolimatta aika kauniiksi kaupungiksi. Varsinkin se vanha puoli. Mukava yllätys. Tsekin jälkeen kävimme kaupassa ja kysyimme Kakelta kohteliaisuuttamme haluaisiko hän myös kaupasta jotain. ”Joo, hiivaa, sokeria ja omenoita”. Selvä. Sitä saa mitä tilaa.
H: Se on ”omenia”. Ainakin Lemillä.
E: En muuten tajunnut, että Kake tahtoi nimenomaiset tuotteet niiden käymisteitse valmistettavan yhdistelmätuloksen vuoksi. Luulin, että mies tekisi piirakkaa. Olen ylempää keskiluokkaa.
kp: Varasimme myös pienen säädön kautta meille ja teknikoille saunan, jossa odottikin erilainen yllätys: suihkussa oli saksalainen mies masturboimassa.
H: Haluan painottaa tätä vielä: yhtyeemme maksamissa saunatiloissa oli saksalainen mies masturboimassa.
kp: PA-firman edustaja ja Jusbaum olivat ne onnekkaat ihmiset tätä todistamassa. Sinne olikin sitten mukava mennä jälkiliukkaille saunomaan ja suihkuttelemaan saksalaisen rappaamille seinille. Vaatii kyllä pokkaa, joten siitä huumoripisteet hänelle.
E: Tuosta aiheestahan on video. Pitäiskö se laittaa YouTubeen? Montako varoitusta meillä on?
kp: Pitäisi. Laitetaan nimeksi ”The Spermy Revenge of the Busy German”.
H: Mitä vittua. Keikka kun ammuttiin käyntiin, ammuttiin käyntiin myös 50 etummaista ihmistäkin. Lihamassa velloi ERITTÄIN vaikuttavalla tavalla. Eturivin polvilumpiot saivat kyytiä reippaasti väärään suuntaan, kun lössi tuuppasi toinen toisiaan kohti lavarakennetta. Pian kulmamonitorit olivat omilla reissuillaan siellä sun täällä, mikrofoniständiä tönittiin metrikaupalla suuntaan X ja jengiä oli poikittain katonrajaan saakka. Täyttä punkkia! Sain vahvan etunojan paisuvaiskudoksissani ja hekumoin valkoviinipullon kanssa todellista rock’n roll -tunnelmaa.
kp: Keikka oli yksi kevään rajuimmista vedoista! Jyri huusi tokan kappaleen tienoilla meikäläiselle, että ”tää on ihan ku ne ekat vuodet, pitää ottaa lasit pois ku ne o iha huurussa”! Lahden Torvi tuli ensimmäisenä mieleen meiningin puolesta. Käsittämätön meno!
H: Ja tulipa hikisen illan päätteeksi todistettua Emil Lähteenmäki paitatiskinpitäjänäkin. Siitä miehestä on moneksi, täytyy myöntää! Hyvä Rauma! Hyvä Emil!
kp: Kerrotaanko tässä siitä baarinomistajasta, vai jätetäänkö julkinen nöyryytys väliin? Kaikki käy miulle.
E: Pitää ensin varmistaa, että se on maksanut meille keikkaliksan, sen jälkeen voi kertoa.
H: Mainittava on, että vaikka menin koko porukasta ensimmäisten joukossa nukkumaan, oli aamulla silti sietämätön pseudo-krapula. Perkele. Vituttaa tuommonen.
kp: Pilkun jälkeen Raumalla elettiin toisenlaista rock’n’nroll todellisuutta kuin muualla Suomessa. Alkuillan ruokakauppareissulta jäi käteen jotain muutakin, kun Kaken kiljutarvikkeet. Emme tyhjentäneet hotellihuoneen minibaaria, vaan täytimme sen! Jääkaapista löytyi karjalanpiirakoita, juustoa, kahta eri dippiä, maitoa, jogurttia, vanukasta ja kuivapuolella meillä oli karkkia, suklaata ja sipsejä, sekä bäkkäriltä lipastettua limpparia. Rock’n’roll!!! Vittyyy roook änd roullll!!!!