Kai-Pekka kokee kevään rinnassaan.
H: Kevät alkoi olla jälleen lopuillaan. Pelkästään rundin loppumisen oivaltaminen sai kepeän fiiliksen koko viikonlopun toimintaan. Että näin ne vaan loppuvat ajallaan ja rahat siirtyvät pankkitilille. Kuin Lemmings-pelissä. Jonossa kipittävät eurot. Pitää vain hallita keinot ohjata virta tilille pullottamaan. Eikä mihinkään jorpakkoon. Joten… Hämeenlinna ja vitun iso Sirkus. Sama kaupunki, jossa Kai-Pekka on tehnyt hattutemput kakkapökäleillä keskellä kävelykatua, sekä valomies on saanut sakot yleisellä paikalla virtsaamisesta. Tämä vaati päivälilliä!
E: Purmonen ansaitsi ne sakot. Mutta kyllä, oli taas terassioluen aika. Mukava baari kävelykadulta ja muutama tumma naamaan. Ai ai. Mannereurooppalaismalliin lämpölampun alla. Ei ollut mitään hätää. Tosin siitä huolimatta pari aktiivista keikalla kävijää tipautti terassille lääkelaukun kiitoksena keväästä. Kai.
H: Hyvät fiilikset jatkuivat takahuoneistossa, jossa onkin Suomen parhaimmat julistehitleröinnit. Näillehän oli naurekseltu jo aiempina vuosina, mutta tällä kertaa, keikan jälkeen päästiin itsekin vauhtiin… Hehe.
Näillä tehdään show
E: Ensin keikasta tuntui tulevan hieman rutiininomainen veto, mutta loppua kohti parani. Käyttäisin sanaa työvoitto. Kake vapautti fisun lentoon ja minä ja Kaikka katselimme tyytyväisenä miksauskopilta, kun trio soitteli lauteilla. Tilaa kun oli.
H: Keikka oli haasteellinen. Iso sali ja muistaakseni 350 lipun ostanutta. Tila vaikutti väljälle kuin housut mielisairaalan suljetulla eunukkiosastolla. Noo, ei nyt sentään niin väljälle. Kyllä parin biisin jälkeen jo nähtiin avautunut päälaki iloisen punaisen verivanan kera. Kova oli riekkuminen ainakin lavalla. Ja pojat pitivät kauden, ehkä koko uran pisimpiä välispiikkejä. Kaikkakin sai lausuttua mikrofoniin mielestäni täysin järkevälle kuulostaneen perustelun sille, miksi hänen pitäisi saada yleisön edustajilta ilmaiset viinat keikan jälkeen.
E: Se johtui siitä, että olimme pulassa. Blueberry Club kärsi taloudellisesta vararikosta ja kerhotilatkin oli viety Rock Townin suljettua ovensa Hämeenlinnassa. Sääli, sen alakerrassa oli hyvä meininki.
H: Olen kateellinen Blueberry Clubin keksijälle. Se on hienoin keksintö sitten viinan keksimisen.
E: Ja saimme uuden jäsenen. Tämä vaatii vuosikertomusta. Vice President Kangasmäki?
VPK: Blueberry Club oli huonossa tilanteessa, miltei konkurssin partaalla. Kerhotoimintaa varten säästetyt rahat olivat menneet tapetointivälineisiin ja poranteriin. KErhomme ahdinkoa ei yhtään helpottanut tieto siitä, että kerhotilamme olivat myös suljetut. Hetkellisesti tämä näytti Blueberry Clubin lopulta, mutta uuden jäsenanomuksen ja hyväksynnän kautta elvytimme kerhon takaisin henkiin. 10 minuuttia ennen pilkkua riitti juhlallisuuksiin ja reilun 30 mustikkashotin voimin vihimme kerhon uudeksi jäseneksi Purmosen. Tästä innostuneena suunnittelimme myös kaikkea muuta sivutoimintaa ja bisnestä kerhoon liittyen. Jonakin päivänä te kaikki voitte ehkä olla osa kerhoa. Ehkä.
Blueberry Club 2012.
Blueberry Clubin vuosikertomus tullaan lisäämään Vice Presidentin palattua business-matkalta ulkomailta.
