Vauva päikkäreillä tuttipullot kädessä.

P: Uuh, aah, Jurassic, tuo Mikkelin paras festivaali! Matka Porista oli vaikea. Kurkku oli aamulla kipeä ja joka luuta kolotti. En tiiä, mikä lentsu tätä päivää vaivasi, mutta en ollut terveiden kirjoissa.

kp: Peksi, sitä sanotaan rapulaksi, tai kohmeloksi, tai ropelliksi. Sellaista pientä röpötystä oli ehkä ilmoilla, mutta ei pahaa. Vauva sen sijaan oli kiipelissä elämänsä rapsakkaimman olon kanssa! Vauvaa piti silitellä ja välillä Kake otti Vauvan syliin rauhoitellakseen tätä.

H: Aamu alkoi Pekka Olkkosen vammaisavustuksella. En saanut edes sukkia jalkaani omatoimisesti.

P: Festivaalin uusi alue toimi hyvin ja tulihan siinä pyörittyä jonkin aikaa ihan rahvaankin parissa ja nurmella istuin. Tunnelma oli kipeydestä huolimatta hyvä.

kp: Vissyä ja sämpylää, sekä Kätilöiden Spektaakkelin seuraamista. Hahmosta jäi sellainen tunne ennen keikkaansa, että lavalla nähdään todellakin Spektaakkeli. Hieno mies.

H: Mies, jonka kivekset on nähty!

Vara-Emil ottaa asioita haltuun ennen keikkaa.

P: Porin keikin palaute oli tyly, urkuharmooniosuudet ovat eritttäin tärkeä osa bändin nykysoundia, vaikka biisejä yritettiin valikoida siten, että hammondit eivät näyttele pääosaa. Onneksi bändissä on oikeitakin muusikoita ja Jyri nohevana soittoniekkana ottikin kovaa vauhtia kiippariosuuksia haltuun ennen keikkiä. Emil näet oli laitellut opetusvideoita asunnostaan käsin elektronisesti. Kesä saisi sittenkin arvoisensa lopetuksen!

kp: Tai ainakin lopetuksen. Mielessä myös pyöri muutaman kerran ajatus, että ei olisi ollut välttämättä maailman rajuin juttu pyytää esim Kätilöiden tai Vartiaisen Jennin kiipparistia ottaa parit biisit haltuun, mutta kuumuus oli sulattanut aivomme ja rationaaliseen ajatteluun pystyi ainoastaan Jyri, jolla oli pari liksiä opeteltavana.

H: Tai olisihan meillä edelleenkin ollut kaksi basistia, joista valita uusi Emil. Long Live The New Juice!

Festivaalijärjestäjät ovat välillä hyvinkin kartalla.

H: Kahvia ja lääkkeitä särppiessä yritin hahmottaa uuden Jurassicin sijaintia maantieteellisesti. Ajatuksen keskeytti Niko Kivelä, joka käveli luokseni ja ilmoitti osaavansa hieroa. Niko Kivelä hieroi pakaroitani.

kp: Pakarani puhisivat ja pihisivät kateudesta ruskeana, kun näin Kivelän hierovan Anttia. Jonain päivänä vielä. Jonain päivänä.

P: Alueella pyöriessäni törmäsin vakioeturiviporukkaan ja tyttäret löivät käteen jonkinlaisen lahjuksen. En ollut paikalla, kun hieno paketti avattiin, joten sisältö jäi miulle mysteeriksi.

kp: Siellähän oli todella suurella vaivalla kasaan taottu kuvakirja, sekä DVD, jota ei ehditty katsoa kuin alusta jonkin matkaa. Arvostamme todella suuresti!

H: Suurta hämmennystä. Suurta.

Ääretön fanilahja vuodelta 2014. Kiitos, likat!

H: Niko Kivelän pakaraterapian ja fanilahjan jälkeen olikin aika saada päivän toinen hieronta. Hierojana toimi nainen, jolla oli vauvaöljyä. Mistähän vauvoista se öljy oikein tehdään…?

P: Puitteet olivat siis kohdallaan ja särkylääkkeiden avulla olokin koheni kohti keikkiä. En antaisi minkään haitata tänään! Vitti, kesän viimeinen keikki olikin kesän nautinnollisin alusta loppuun. Bändi toimi, vara-Emil eli Jyri toimi, yleisö toimi, kelit toimi, Jukka toimi. Jopa Kaikan ja Pyryn bassosooloskaba oli viihdyttävä. Kiitos Jurassic, tähän oli mahtava päättää ehkäpä bändin hienoin kesä!

kp: En tiedä viihdyttävästä, mutta jotain se pelleily ainakin oli. Keikka oli helvetin hieno, mutta en voinut välttyä siltä ajatukselta, että ihan kaikki ei ollut kohdallaan. Ihmiset huusivat ja riehuivat mukana, pitti oli välillä aivan saatanan iso ja soittokin tuntui sujuvan, mutta jokin puuttui silti siitä ”täydellisestä” vedosta. En silti valita, koska 9+ on myös erittäin hyvä! Voi olla, että Emilin läsnäolo lavalla olisi tuonut ne muutamat makiat yksityiskohdat ja puuttuvat pisteet.

H: Mjoo. Jotakin pientä jäi kolottamaan keikasta. Kenties se oli haikeutta. Tähän näet päättyi yksi bändin hienoimmista rundeista Suomessa. Kevät tiristi mehut ja kesä lunasti lupaukset. Edelleen yleisö oli löytänyt tiensä Stampio-keikoille ja ostanut uutukaisalbumimme. Saimme uuden velipuolen Pyrystä ja jouduimme skoolaamaan kesän loppua ilman our beloved Schmed Lähteenmäki. Haikeaa.

Kesä 2014 oli siinä.

P: Keikin jälkeen nopea suihku ja turisemaan niitä näitä muutaman standup-koomikon ja muiden artistien kera. Jatkot veivät ensin Vaakunan karaokekoppiin, jossa tulkitsin Matin ja Velinin Tepon ”Mä joka päivä töitä teen”. Illan parasta antia oli kuitenkin Stam1nan laulajan ja Jenni Vartiaisen bändin laulajan duetto – maailman parasta. Eikä ne bileet loppuneet siihenkään, kun baarit menivät kiinni. Mitä ja missä sitten tapahtui jääköön salaisuuden verhon taakse. Kiitokset kaikille myötäeläjille tästä hienosta kesästä!

kp: Ilta oli helvetin mahtava, ja oikeastaan koko kesän kruunasi seuraavana päivänä todistettu Loirin keikka, joka osui ja upposi syvälle. Kiitos rakkaille tekniikan ihmisille, kaikille faneille, festarijärjestäjille, Arille & Fullsteamille, Katjalle, Suikuloille ja muille yhteistyökumppaneille & hahmoille yhdestä hienommasta kesästä ikin!

Ja erityiskiitos Pyry ”Anna / Vauva” Hanskille, joka pääsi nopealla varoitusajalla paikkaamaan bassossa, toimitti keikat huikealla asenteella ja ammattitaidolla, ja oli aina käytettävissä uusien biisien treenaamiseen, KIITOOOOOOOO OOOOOHH SHIIIIITTTTSS!!!! Eiköhän myö vielä jotain keksitä… Rauhaa ja rakkautta.

Tein sulle kotikaljan, mansikoista viis.