Jospa nämä riittäisivät kolmen päivän annokseksi?

H: Lappeenrannan S-ryhmä kokoontui klo 10. Kuljettaja Ville käänsi ratin kohti länttä. Starttasin tämän kolmipäiväisen kirjoittamalla keikkabussissa haastatteluvastauksia jonnekin Ranskan suuntaan. En kuitenkaan ranskaksi, vaan aidolla Lemin peruskoulujärjestelmän engelskalla.

kp: Aamu lähti liikenteeseen Temeksen ja tarranauhateipin metsästämisellä Lahes. Temes löytyi, pieni pätkä teippiä löytyi ja myös lounaspaikka löytyi. Olkkosen Pekseli löytyi vasta lounaan jälkeen, kun hän oli ensin odottanut miltei tunnin yksinään juna-asemalla. Kommunikation katastrof.

P: Mutta mikäs siinä oli odotellessa – aurinko paistoi ja musiikki soi korvassa.

H: Pojat näyttivät lupaavan raikkailta Lahden pick-up-pointilla. Teki mieli suudella. En uskaltanut.

Kääk-juoru: Kai-Pekka flirttasi Jennille (kuvaa on manipuloitu)!

P: Porin Kino on tuttu paikka jo monen vuoden ajalta ja jostain syystä keikkamme siellä ovat aina to-iltana. Meno on kuitenkin ollut poikkeuksetta hyvä, ainakin torstaiksi. Kake bongasi lavan vierestä parven ja alkoi vaatia kovaan ääneen sitä rumpujen sijoituspaikaksi. Mies sai, mitä halusi, tietenkin. Mr. Kake tuli siis soittamaan keikin lavan ulkopuolella yläparvella.

H: Parviakvaario-Kake. Idea vaikutti hauskalle, ja pelkästään hauskalle. Ymmärsimmehän heti, että kesken keikkaa yhtyeen sanattomassa kommunikoinnissa käyttämämme ”silmä-laser-tekniikka” tulisi kohtaamaan haasteen…!

kp: Kävimme sisäistä kamppailua siitä, menisimmekö syömään ennen tsekkiä vai otammeko riskin luottamalla aikatauluihin ja lounastaisimme tsekin jälkeen. Otimme riskin, joten peukalot pyörivät taas kerran hurjaa vauhtia Porin vanhassa elokuvateatterissa. Onneksi soundcheckia odotellessa on hyvin aikaa esimerkiksi avata ääntä.

Kaken oma raiseri.

Jätkät kasvavat, Porin bäkkäri ei.

H: Laulu on ihmisen ilo. Ei eläin laula. Lintukin vaan mölyävät himopäissään puunoksilla.

kp: Kiireen vilkkaa ruokaa naamariin ja naurettavan nopea ruhon oikaisu hotellissa. Keikkakamat – check. Deodorantti – check. Kamera – check. Ja takaisin Bar Kinoon.

H: Paluu Kinoon oli kuin paluu Eedeniin.

kp: Keikka taisi alkaa ajallaan klo 23.15, jos en ihan väärin muista. Soundcheckissa vaivannut omituinen lavafiilis lavalta puuttuvista rummuista taisi ahistaa vielä keikan alussakin. Todella omituinen tunnelma vetää rokkia ilman takana istuvaa rumpalia.

P: Miulle rumpujen puuttuminen lavalta oli melkein parempi juttu, koska korvan juuressa soivat pellit ovat joskus häiritseviä.

H: Olihan se pikkuruisen kieroutunutta nähdä selkämyksessä Kakkulan partaleuan sijaan Emilin kahvaviikset. Jotakin todella kieroutunutta.

kp: Saimme Poriin kuitenkin hyvää liikettä torstai-illan kunniaksi, vaikka monilla luonnollisesti on seuraavana päivänä töitä tai koulua. Ja porilaiset vittuilivat meille oikein olan takaa! Siitä sai repiä riemua ja vastakommentointia miltei koko keikan ajan. Miulle jäi keikasta hyvä fiilis. Ja erityisesti mieleen jäivät satakuntalaisen sanailun lisäksi kaksi nuorta naista keskellä yleisöä, jotka hyppivät hymy naamalla koko keikan ajan ja lauloivat kaikki sanat mukana.

P: Juu, nämä tyttäret olivat kyllä tämän keikin piriste. Mahtava meno heillä! Itsehän kunnostauduin mm. aloittamalla biisin ilman kitarakaapelia, it’s only rock’n roll.

Villiä meininkiä Porin yössä!

H: Niin, oli ihme, että Porissa osataan laulaa. Luulin kaikki nämä vuodet, että porilaiset vain mölyävät himopäissään puunoksilla.

kp: Keikan jälkeen pikasuihkut ja paitatiskille palloilemaan. Siellähän oli tuttuja naamoja edelliskeroilta sekä ulkomaan edustusta ihan Saksasta ja Italiasta asti. Jotenkin myös tuntui sille, että Porin yleisön ikäjakauma olisi ollut huomattavasti muita keikkoja laajempi, koska mieleen jäi hyvin monta hahmoa, jotka olisivat voineet ikiensä puolesta olla meidän isiä. Ja mikäpä siinä, ihan mahtavaa, jos tällaisella musiikilla saa liikkeelle kaiken ikäistä sakkia.

P: Juu, mukavaa porukkaa kävi juttusilla ja rätit liikkuivat. Baarin tyhjentyessä lähdin lampsimaan hotellia kohti.

kp: Ja sitten seurasi kevään toistaiseksi viisain idea: karaoken paikan ollessa jo sulkeutunut päätimme korkata puistokauden ja mennä puistoon nauttimaan eväistä. Mikäpäs siinä. Ihan hyvää tunnelmaa siinä hetken verran oli, mutta koska kyseessä ei ihan vielä ollut ns. terassikelit, jouduimme poistumaan melko reippaasti sisätiloihin.

H: Sinne jäi Pori, lännen mystinen Eeden, jossa patarummun tahtiin lauletaan himouspäissään Yötä ja lakataan tukkaa. Porissa ihminen on torstaisinkin humalassa, jonottaakseen perjantaina paperitehtaalle syömään lihapitoista piirakkaa.

Viheltävä nahkahirviö leijuu Porin yössä!