Pekka jalkautuu bussista.

P: Huhhuh, kylläpä oli ahdasta tuolla tavaratilassa. Mut se oli miun vuoro mennä sikaosastolle.

kp: Huumor! Aamu starttasi tietenkin torilta kera veyn! Jäin hieman kymmenen veyn tavoitteesta 20 tunnin Lappeenrannan visiitin aikana, mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin suoritukseen. Jossain vaiheessa matkaa keksin laittaa soimaan FM2000-yhtyeen uuden Carina II -levyn, joka potki niin perkeleesti. Jäimme Huurun kanssa vielä ihmettelemään savolaisten äänitaidetta muiden tyhjentäessä bussin sisuksia House of Rockiin. Hienoa toimitusta!

H: Olipa loistavaa äänimusiikkia! Hempeästä rytmilliseen, kovasta puoliantavaan, taipuisaan. Fm2000! Pienenä päivänpäästäisenä (l. lumpeen lillukkana) oli kiva kekkuloida ja kuunnella juttuja. Maailma hymyili nätisti. Kouvola ei vaikuttanutkaan niin vinkulalle, vankulalle, vaan ihan reteälle röllykälle! Tästä tulisi hieno ilta!

Innokasta äänenpaineen tarkistusta!

kp: Lähdimme poikkeuksellisesti syömään sen jälkeen, kun kamat oli saatu lavalle pystyyn. Meidän pelleryhmällä tsekit tuppaamaan välillä venymään, ja House of Rockin keikoista on jäänyt hyvin mieleen se, että tsekin jälkeinen ruokailu mainiossa ravintola Nevillessä on jäänyt usein todella täpäräksi, koska maha täynnä on vittumaista soittaa, huutaa ja hyppiä. Samalla meidän oli tarkoitus myös puida tulevien ulkomaan keikkojen teknistä raideria, koska meidän pitää vetää lainakamoilla. Yhteinen mielipide oli vaikea saavuttaa toisen vaihtoehdon ollessa ”ei kiinnosta”. Osa lähti jopa pois kesken istunnon. Näin Stam1na pitää palavereja! Lopputulos taisi kuitenkin olla ihan ok, ehkä. Ei kiinnosta.

H: Haluan ulkomaille yksinkertaisuutta! Haluan sähkökitaran, haluan sähköt kitaraani! Ei se sen kummempaa ole. Siitä sitten vaan rimpauttelee, rämpäyttelee, näpyttää ja näpsäyttää… Laulaa jollottelee, ei ne kuitenkaan ymmärrä mikä sanoma on. Fiilis on tärkein! Ja fiilishän on yksinkertainen, kuin fiilistelijä itsekin.

kp: Tsekin jälkeen oli Hanttulan Peksin vuoro viihdyttää meitä 2005-vuoden valokuvilla, joita herra oli ottanut mukaan. Naamat naurattivat aivan perkeleesti, mutta jotain samaa toiminnassa oli edelleen havaittavissa: erilaiset nimien hokemiset sun muut älypuuhat olivat muodissa jo 10 vuotta sitten, eikä huumorintajumme ole ainakaan yhtään siitä hienostuneemmaksi muuttunut. ”Onhan tässä pitkä matka kuljettu yhdessä”, totesi Kangastalon Jyri kuvien katselemisen jälkeen.

H: 2005 ei vielä tarvittu laajakuvalinssejä selfieihin…

Kevätkiertue on tehnyt tehtävänsä.

E: Keikka alkoi ”hauskasti”. Valtava onnenpotku kävi: oltiin jonkun hetken mielijohteesta valittu avauskappaleeksi Lääke tutumman Rautasorkan sijaan. Soiva tietokoneohjelmistoni  MainStage oli päättänyt tehdä juuri sitä ennen täystenän, eikä vastannut komentoihini. Lääkkeen ensimmäiseen kertosäkeistöön oli onneksi juuri sen verran aikaa, että ehdin sulkea ohjelman, käynnistää sen uudelleen ja ladata keikkakohtaisen tiedoston. Nuottiakaan en missannut, mutta alle sekunnista jäi kiinni. Vierestäni seuranneita Jyriä ja Teemua nauratti. Siitä eteenpäin keikka oli yhtä juhlaa. Oli hiton kiva ja vaivaton soittaa. Joskus on vaikea saavuttaa sitä tunnetta, joskus se tulee luonnostaan.

kp: Parin biisin jälkeen vinkkailimme toisillemme silmää ja tajusimme kaikki saman asian: tästä keikasta on muodostumassa ihan helvetin hyvä! Loppuunmyyty House of Rock tuijotti meitä kiiluvin silmin lauantai-illan hämyssä, ja myö toimitettiin heille ihmeteltävää. Jälleen kerran, valitettavasti, myös ilmeisesti pari ihmistä lensi pihalle aivan minimalistisen pitin pyöräyttämisestä, joten oli pakko mainita asiasta välispiikissä. Jos bändi ilmoittaisi asian  heti keikan alussa, että ”saatte laulaa mukana ja taputtaa, mutta heilumisesta lentää saman tien pihalle”, mielestäni se latistaisi hieman keikan tunnelmaa, joten hevi-iltoina olisi ihan suotavaa liimailla vaikka lappuja ja ilmoituksia seinille, joissa lukee ”pittikielto – kerrasta pihalle”. Muuten tästä keikasta ei ole kuin hyvää sanottavaa! Tämä saattoi olla jopa tunnelmaltaan paras House of Rockin keikka meiltä koskaan. Siitä suuri kiitos yleisölle!

H: Olikohan se tämä keikka, kun improvisoimme jonkin omituisen Kouvola-laulun? Eskolanmäkihän se jälleen oli aiheena. En muista.

P: Tästä keikistä jäi mieleen kaksi asiaa. Sain ehkä parasta mahdollista palautetta naispuoleiselta immeiseltä. Hää tokaisi jotain tähän tyyliin: ”ihailen sitä, miten olet musiikissa sisällä soittaessasi lavalla.” Olin tyytyväinen, koska ei se aina onnistu. Toinen asia oli yläkerran jatkot, joista tämä kuva kertoo kaiken oleellisen.

Sukulaispojat Kouvolassa.

E: Lilli oli kyllä terässä. Mahtavaa. Lammin Mika oli tosin liian kännissä jaksaakseen jatkoille ja Kallion Jounilla oli aamulla menoa, mutta Hovin Anttiin saattoi sentään luottaa. Bileet oli taas tuttua Kouvola-luokkaa: kaikkia bäkkärin tapahtumia ei voi edes tähän kirjoittaa.

H: Käytetään koodikieltä: Hovin Antti oli ”liekeissä”. Hedelmäkori ”poistui” ikkunasta. Paikalla oli ”orava”. Yritin ”vongata” Ville Rajalalta ”poikarakkautta”.

kp: Kaksi asiaa maailmassa on varmaa: kuolema, ja House of Rockin bäkkärijatkot. Onneksi vain jälkimmäinen toteutui sunnuntaita edeltävänä yönä.