Kas näin!

H: Aikainen aamulähtö takasi pystyt hiukset ja pussukkaisen naaman. Kuten biljardissa, kulmapussit pitää täyttää, eihän siitä pelailusta muuten mitään tulisi! Vaan kukas siellä bussilla jo olikin, ensimmäisenä kaikista…? Kai-Pekka!

P: Mihin mie jäinkään? Niin, henkilöautolla Mikkelistä Tampereelle ja nimmarointitouhuihin Äx:ään. Mukavasti oli taas porukkaa paikalla ja sainattua tuli lähes kaikkea näköpiirissä. Aika monet ihmiset antavat meien ”parannella” vapaasti jotain kuvia tai levyn kansia.

H: Pekka se körötteli kärryllänsä, lilleissänsä, lolloissansa… Ei, ei sentään. Pekka on ajomies. Ajomies tietää rajansa, painaa pedaalia hallitusti, hellästi, mutta tarkoittaen sitä. Kirjoitin nimeni Tampereen nimmarikortteihin samalla tavalla: halitusti, hellästi, mutta tarkoittaen sitä joka kerta. Kirjoitin joka kerta saman nimen, hassua kyllä. ”Hyrde”. Omituinen, vaikeasti lausuttava kutsumanimi. Orjuuden polttomerkki. Viivoin koostuva ongelmien kartta. Matriksi. Toisen henkilöllisuuden häivähdys varjoista., maailman toiselta puolen. Näitä mietin, Tampereen nimmarisessioissa.

Tarjotaan Putinille pullat, jospa alkaisi ukko leppymään!

P: Nimmaroinneista tsekkiin ja totesimme Pakkahuoneen lavan ja äänen erittäin toimivaksi. Don Saikkonenkin pistäytyi tsekissä poikineen. Tunnelma oli kutkuttava.

H: Hallihan on helvetillinen, Pakkahuoneella, siellä on pinta-alaa yllä, alla ja sivustoilla. Kiertueemme taustaliput lavalle sijoitettuine sivuviipaleineen pääsivät tarkoitetulla tavoilla oikeuksiinsa tällä areenalla. Joku kuiski ennakkolippujen myyntimääräksi yli puoli tuhatta. Joku povasi nelinumeroista lopputulosta illan loppuun mennessä. Swing! Eniten ehkä henkistä selkärankaa oikoi Tuomo Pulkkinen, joka saapui Susivainaa-yhtyeensä paikalle.

Montako i:tä mahtuu Anniinaan?

P: Susivainaan lämmiteltyä lauteet oli aika käydä tositoimiin. Tällä kertaa mikään ei vaivannut ja latautuminen onnistui parhaalla mahdollisella tavalla. Tähdet olivat linjassa ja bändi soitti eittämättä erään uransa parhaista keikeistä. Pitti pyöri kaikissa biiseissä, sehän oli ihan täyttä juhlaa! Illan kruunasi SLK-kullitus encore-breikissä. We love you Saikkonen!

H: Totta. Ilta oli ikimuistoinen. Tunnelma lavalla aaltoili komediasta tragediaan, kaikilla juonenkäänteillä siinä välissä. Tamperelainen väenpaljous hiveli silmäkulmapusseja, soundi toimi ja biisit rullasivat. Nuorruin kymmenen vuotta.

"Makkaraa, ilmaista makkaraa!"

P: Jatkoja ei tarvinut kauaa etsiä ja siirryimme seinän toiselle puolelle ja otimme tanssilattian haltuun. Muuta vaihtoehtoa ei Klubin illan bändi Jaakko Laitinen & väärä raha antanutkaan. Hitto, miten hienosti heidän slaavilais/mustalais/lattari-musiikki solistin Martti Servo-maisine maneereineen toimi. Illasta jäi kaiken kaikkiaa ihan huikea olo. Kiitos Tampere, kiitos Saikkonen.

kp: Jaakko Laitinwn jA VÄÄRÄ  raha oli hyvä. Emil haluaa korjoittaa. Mutta Saatanan tähden, yähdetä, hupsista kuikkaa. KAke. On hahmoja.

Selfie gone terribly, terribly wrong.