Olavi Back orkestereineen Piritorilla!

Olavi Backin päiväkirjamerkinnöistä 27.2.2014:

”Huomenta, rakas päiväkirja. Tai oikeastaan oikein mukavaa aamupäivää, koska kello on jo aavistuksen yli kymmenen. Auringon valonsäteet lämmittelevät mukavasti kulkusiani peiton alle, mutta ylös on noustava ja vietävä kulkuset takaisin laatikkoon muiden joulukoristeiden sekaan. Tästä on tulossa jännittävä päivä, koska illalla olisi konsertti ystävieni kanssa Suomen pääkaupungissa, Helsingissä. Olen kuullut paljon hyvää Lepakkomies-ravintolasta. Varsinkin paikan mahtavuudesta iskelmämusiikin soittamiseen. Mutta Nyt, rakas päiväkrja, on kuitenkin aika suorittaa aamutoimet ja käydä kävelyllä.

Matkalla maineeseen.

Klo 15.12. Rakas päiväkirja, orkesteritoverit tulivat hakemaan minut huoltoasemalta täynnä intoa ja energiaa, täynnä lupauksia. Ehdinkin jo tovin sulatella lounasta huoltoaseman aulassa, mutta tiesin heidän saapuvan tuossa tuokiossa ammattilaisten rautalankaisella varmuudella. Kiireisenä miehenä olin laittanut osan orkesterin jäsenistä etukäteen pääkaupunkiseudulle mainostamaan illan keikkaa, mutta bussissa oli läsnä kuitenkin teknillinen henkilöstö sekä lyövä soittaja Juhani Haiko.

Teknillinen henkilöstö pohti ja suunnitteli illan kulkua, kun taas minä ja Hajon Jussi mietimme illan ohjelmistoa. Pääkaupunkiin ei sovi lähteä suin päin suhaamaan, vaan tiedossa on hyvä olla kunnollinen suunnitelma. Muistoissani on useampikin kerta, kun paikallinen ihminen on ollut konsertin jälkeen töykeä orkesteriani kohtaan. Eihän sellaisesta kukaan nauti.

Klo 16.49. Teknillinen henkilöstö jäi Helsinginkadulle suorittamaan instrumenttien siirtämistä, kun minun täytyi jättää heidät ja poistua soitinkauppaan. Muutenhan minä olisin ilman muuta jäänyt neuvomaan heitä asemoinnissa ja kantamisessa, mutta minulta puuttui soittolehdyköitä, joita ilman koko illan konsertista olisi voinut muodostua katastrofallistisen kömpelö. Kävelin maan alle, josta löysin oranssin junan ja hyppäsin kyytiin. Löysin soitinliikkeen ja runsaasti soittolehdyköitä. Ilmeisesti orkesteritovereiden mainospuheet ovat menneet kaupaksi, koska sain hyvän verran rapattia ostamistani lehdyköistä. Samaan aikaan jouduin neuvomaan puhelimessa sähköurkuri Johannes Virtaa, joka oli kuin ilman karttaa Jukolan viestissä, mutta kuin ihmeen kaupalla hän törmäsi kesken puhelun solisti Paanaseen ja soolokitaristi Virolaiseen, jotka olivat juuri vapautuneet illan konsertin mainostuspuuhista. Sanokaa minun sanoneen: tämä on kirjoitettu tähtiin!

Klo 19.16. Olimme juuri saaneet suoritettua yhdessä teknillisen henkilöstömme kanssa äänenpaineen tarkastuksen. Tällaisen kiireisen ja hektisen torstaitouhuilun jälkeen soittajien vatsat suorastaan kirkuivat, KIRKUIVAT tuskaa, minkä vuoksi lähdimme etsimään iltalounasta. Löysimme lähistöltä herkullisen ravintolan, josta sai kultaisen ja vaahtoavan juoman lisäksi suolaista piirakkaa. Kutsuvat täällä päin sitä ”pizzaksi”. Tämä on kirjoitettu tähtiin!

Kello alkoi olla aterian jälkeen jo niin paljon, että myöhästyimme koko orkesterin kanssa ovien avaamisesta. Ei ole kovin soveliasta esiintyvälle muusikolle tulla konserttipaikalle vasta yleisön jälkeen. Hyviin tapoihin kuuluu toivottaa kädestä pitäen jok’ikinen lipun ostanut tervetulleeksi paikan päälle. Lippuja ostavalle tanssimusiikin ystäville saattaa muodostua illan pelimanneista koppava kuva, jos he eivät ole yleisöä vastassa. Tällä kertaa onnettomuudessamme oli isolla kädellä onnea mukana: menin hattu kourassa ja täysin häpeissäni pahoittelemaan myöhästymistä konserttiareenan omistajalle ja sain kokea melkoisen yllätyksen: hän ihmetteli suuresti moista kättelytapaa ja sanoi, ”ei täällä olla tuollaiseen totuttu. Hyvä ettet mennyt kättelemään, olisit nolannut itsesi”. Omituinen kaupunki! Tämä on kirjoitettu tähtiin!

Juhani ja riisuttu totuus.

Klo 22.18. Illan konsertti on alkamassa tuota pikaa ja tänne alakertaan on saapunut tuvan täydeltä musiikin ystäviä. Voi peijakas, kun meitä jännittää!

Klo 23.54. Voi pojat, kun oli hieno konsertti! Tässä ihan herkistyy. Emme varautuneet aivan tällaiseen suosioon, joten nyt on lyöty isolla ällikällä jokaista orkesterin jäsentä. Päätimme tiputtaa täksi illaksi ohjelmistostamme hitaimmat ja kevyimmät ohjelmanumerot pois ja keskittyä kunnon jytärokkiin. Yleisön kokemuksista ja tanssiaskeleista päätellen tämä oli oikein oiva ratkaisu. Konsertti oli hyvin intiimi, lämminhenkinen ja lämmin. Sen sain huomata jo toisen kappaleen jälkeen, kun esiintymisasuni oli aivan läpimärkä. Hieman hirvitti, koska jäljellä oli vielä 13 esitystä esiteltävänä, mutta niin se vain matka taittui! Vastoin suunnitelmaamme päätimme myös hieman irrotella improvisoitujen numeroiden kanssa, mikä tietysti piristi muutenkin hyvin mennyttä iltaa. Tämä keikka soitettiin tahtiin!

Astetta loosempi meininki, kun palauttaa pizzan päiväkirjaan!

Klo 2.30. Hyvästelimme Lepakkomiehen, kättelimme ja kiittelimme paikalle saapunutta yleisöä ja nostimme yhden maljan. Tekninen henkilöstömme oli saanut pakattua bussin, joka piti siirtää parempaan parkkipaikkaan ja lähemmäs majapaikkaamme. Kävin viemässä kosteahkon keikka-asuni sähköurkuri Virran kanssa majapaikkaan kuivumaan, ja päätin vielä hakea iltapalaa. Iltapalaa tarjoavassa ravintolassa törmäsin teknilliseen henkilöstöön ja hikisen keikan soittaneeseen Hajon poikaan. Hymyilimme toisillemme onnellisten ihmisten hymyä.

Tähän on hyvä lopettaa, rakas päiväkirja. Lopettaa kirjoittaminen, ja nostaa katse tähtiin.”

– Olavi Back

Illan ohjelmisto.