Where the fuck are we...

H: Päivä alkoi sanallisella muistutuksella siitä, että olen ”se isopäinen laulaja”. Muistuttajana toimi kirkkaankeltaisissa huomioliiveissä nukkunut ja juuri pystyyn ponkaissut elämäntapataiteilija Kangasmäki. Muilta osiltaan keskustelumme tuona Kokkolan kankeahkona aamunkoina oli puolijäykkä, lähes lerpukka. Herakiisselit aamiaispöydässä jäykistivät onneksi ryhtimme ja kas näin oli jälleen S-ryhmän dynamot moottorimarssilla kohti pohjoista. Taas!

kp: Mitä helvettiä? Pyydän julkisesti anteeksi, ja muistutan, että rakastan sinua, Antti, sekä pieni- että isopäisenä.

H: Hehe, arvelinkin että aamu jäi mysteeriksi, meille muillekin. Siekin olet rakkahin, Kai-Pekka! Mutta! Rovaniemen keskustassa taitaa olla huomattava määrä ravintoloita. Päivällisemmekin tarjoiltiin mannereurooppalaista kepeyttä huokuvassa 21-ravintolassa, jonka annoskuvastoa pystyi asiakas selailemaan tiskiin pultatuilta padeila. Hip! Uuniperunan päälle laskettu lohitahna maittoi makialle, vaikka annoskateus viereisen kaverin kalapähkinäsalaatille oli factum. ”Viereinen kaveri” oli etupään miksaajamme Jusbaum, joka tiivisti kaiken tämän yhdyssanaan ”homoruokaa”.

Tonttu-ukkot hei hyppikää.

E: Järki nukkumisrytmissä oli lopullisesti hukassa. Edellisenä yönä unta 1h 45min, bussissa ehkä tunti ja hotellihuoneessa vielä puoli tuntia. Näillä oli jaksettava myöhäiseen keikkaan asti.

kp: Juupeli juu! Saatoin torkahtaa hetkeksi hotellilla ennen soundcheckia. Olo oli suurinpiirteinen ja hapero, kun lähdin Huurusen kanssa lipumaan kohti Tivolin soundchekia. Emme päästäneet itseämme helpolla, vaan päätimme ottaa haltuun ties milloin edellisen kerran soitetun Paperinukke-ikivihreän. Aivotoiminta on järkyttävää: ensimmäinen kuivaharjoittelu bäkkärillä meni vasemman käden käden puolesta täysin nappiin, oikean vielä hieman himmaillessa. On näitä vissiin joskus jauhettu.

P: Itseään on haastettava, Rovaniemelläkin. Paperinuken riffit olivat kadonneet muistista, mutta onneksi lihasmuisti toimi joten kuten ja biisi alkoi muistua mieleen. Tsekit alle ja syömähommiin.

H: Harva asia soundcheckin päätyttyä on niin makoisaa, kuin erään suomalaisen pizzaketjun pepperonitonnikala laatuhotellin sängyssä. Paitsi pari muutakin juttua laatuhotellin sängyssä.

Löytyihän se Ylläs!

E: Johan siellä keikalla samat oululaiset huutelivat Tolpalle, vaikka lavalla onneksi oli tilaa poikkeuksellisen paljon. Harvassa on enää lavoja, joille tietää myös Irwinin kivunneen ja joilla nivoutuu itse pieneksi osaksi suomalaisen populäärimusiikn historiaa.

H: Mieleen jäivät Tivolista aivan suunnaton yleisön möykkä ennen keikan alkua, sekä itse keikalla loikkineet daivailijatyypit. Siinä partaukko vain vilahti, kun toiset repivät crowd surffaajaa lavan kautta pois ja toiset takaisin yleisömereen. Hulvatonta toimintaa!

P: Hyvä menohan täällä on taas! Tivoli oli täynnä ja yleisö positiivisella mielellä liikenteessä. Kokkolan kauhut alkoivat unohtua..

kp: Sali oli täynnä liekeissä olevia lappalaisia hulluja! Ensimmäistä kertaa ikinä yleisö lauloi jalkapallohenkeen kappaleiden melodioita mukana! Aivan käsittämättömän hieno keikan avaus, kun yleisö alkaa saman tien huutamaan ääneen Rautasorkan pianomelodiaa. Nauratti. Ja loppukeikka ei mennyt yhtään sen huonommin. Pitti pyörii, porukka surffaa käsillä ja daivaa ja laulaa mukana. Ehdottomasti yksi tämän kevään parhaista yleisöistä. Toivottavasti pääsemme tänne pian takaisin!

Ufo-miehet seikkailee Lapissa.

H: Esirippu kiinni, urku auki! Kaadoin oluen poikineen. Kylkiäiseksi ehkä fisu fisunenkin pääavannosta sisuksiin! Vaan pian bäkkärin ovensuussa kaikkien yllätykseksi liehuteltiinkin jo vihreäkeltasinisistä lippua marakassiboleron tahtiin…?

P: Todistimme harvinaista herkkua, kun Brassi-fäni tuli moikkaamaan bäkkärille. Uskomatonta, että tieto bändistä on levinnyt jo sinnekin. Oli vuorossa kevään ensimmäinen yösiirtymä Rovaniemeltä Seinäjoelle, joka alkoi heti, kun tekniikka sai bussin pakattua. Tämä tiesi myös kevään ensimmäisiä bussibileitä kera ystäväin. Jossain vaiheessa heräsin bensa-aseman pihalta ja näin legendaarisen Kaken kiristämässä jotain hihnoja bussin konehuoneesta. Vai oliko se unta, lunta..

E: Brasilianvahvistuksen lahjoittama ruokosokeriviina ehti huveta puoleen väliin, kun porukka alkoi kömpiä nukkumaan. Bussijatkot jäivät hieman tyngäksi, mutta onneksi Kai-Pekka jäi seuraksi kuuntelemaan musiikkia. Auringon noustua varsin korkealla unikin viimein tuli.

H: Pääsin muistaakseni levelille numero 6. Tai 7.

Stam1na ja Sepulturan kitaristi?