Kuljettaja Ville ja kuljuttaja Kake Naistenpäivänä 2014.

Hyyrynen raportoi: Istun Luziferissa, Stam1nan uudessa keikkabussissa. Edessäni sohvalla lojuu Emil Lähteenmäki, matkapuhelintaan hiljakseen näpyttäen. Hänen takanaan, toisen pöydän äärellä Kai-Pekka Kangasmäki hahmottelee tulevan illan biisilistaa paperiliuskalle. Hän miettii, mikä olisi Rautasorkan jälkeen oikea kuusikielisellä kitaralla soitettava kappale: järjestyksen miettiminen on tarpeen, jotta turhilta kitaran vaihdoilta biisien hankalissa väliköissä. Osa kappaleista kun vaatii kuusi, osa seitsemän kieltä.

kp: Antti, onko sillei, että että et halua laulaa Dynamoa ja Kylmä kuuma kylmää peräkkäin…?

H: On, koska ne ovat todella vaativia laulettavia. Mielellään ei samana päivänä. Tai ainakaan peräkkäin.

Kake: Tosi kuuma päivä tänään.

E: Kuutit kuolee, paskaa. Lumi sulaa, ne kuolee siellä teidän Saimaalla, kun eivät voi tehdä pesiä.

Kake: Mikä oli…  Mikä oli…

(pieruääni, joka muistuttaa ankan ääntä)

Kake: Sorsa, jonka hengitys haisee. Hyi v*ttu. Märkä sorsa. (naurua)

E: Oijoijoi.

Kake: Siellä Hyyrynenkin hymyilee niin, että taisi olla kermavaahto laktoosin kanssa.

Söimme äskettäin huoltoaseman ruokatauolla Naistenpäivän kunniaksi lettuja hillolla ja kermavaahdolla. Bussi jatkaa kulkuaan, tavoitteemme on saapua Lahden Levykauppa Äxään kello kolmeksi tapaamaan ihmisiä. Aurinko paistaa lämpimästi, kevät on todellakin aikaisessa tänä vuonna. Kake kuvailee muistavansa kuin eilisen, miten hän liimaili Luziferin ikkunoihin tummennuskalvoja.

Tilanne kehittyy.

E: Kake toimit eilen hienosti, kun tiesin, etten näe sinua lavalla Dynamon alussa. Naputit sitten rumpukapuloilla tahtia miulle. Kiitos.

Kake: Joo muutkin pojat katsella tihrustivat, kun eivät nähneet minua sieltä nurkasta. Tuomas hehkuttaa ledilamppua suoraan silmään. Yläastealoitus, kapuloilla yks, kaks, kolme, neljä. Diu, diu, diu!

Kai-Pekka tuo kuulakärkikynällä hahmottelevansa biisilistan eteeni ihmeteltäväksi. En osaa mitään krittistä, ihan kelvolle listalle vaikuttaa. Kake tunkee hassun koppalakin päähänsä ja heittäytyy poseerausporukoihin.

E: Mikä on Paha arkkitehti cd-singlellä…? Tehdään yllätyslista! Tsunami, Pyhä yksinkertaisuus, Rikos ihmisyyttä vastaan, super encore Suhdeluku…

Kake tunkee naamansa näyttöpäätteni eteen koppalakki päässään. Käsken miestä painumaan helvettiin, mutta tämän sijaan kolme kännykkää ilmaantuu sekunneissa meitä ikuistamaan.

kp: Sitten jos ne VIELÄ haluaa, niin Murtumispiste!

Kai-Pekka kuvaa ilmeisesti videomuotoista raporttimateriaalia kännykkäänsä. Tilanne on riistäytymässä käsistä. Näillä eväillä etenemme kohti Lahti Lahtista. Olo on melko levollinen. Puolet porukasta makaa tyytyväisiksi itsensä syöneinä punkissaan bussin takaosassa ja loput toimittavat Suomen rock-kulttuuria sähköisten viestimien ristitulituksessa.

Rentoutuminen ennen raapustelua.

kp: Lahden Äxässa oli mukavasti porukkaa. Oli äitiä ja tytärtä, oli tunnelmaa! Tapaaminen oli pian ohi, ja olimme taksissa ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Tekniikkamme oli jo hyvässä vaiheessa lavan pystyttämisen kanssa. Lava näytti ihan helvetin hyvältä, kun saimme leviteltyä kaiken uuden valokaluston roll-uppeineen isosti lauteille. Ai että! Illasta oli muutenkin hyvä kutina, koska muistissa on vielä vahvasti Finlandia-klubin edellinen veto, joka taisi olla majesteetillisen hieno.

P: Kyllikki Kallio. Harmiksemme yläkerran bäkkäri oli historiaa ja uusi takahuone löytyikin ihan lavan vierestä. Puitteet olivat tälläkin kertaa moitteettomat. Otin kitaran käteen ja ärsytin kanssaihmisiä.

H: Lahdessa on sellainen class act -meininki!

Miksaajan haamu Lahdessa.

kp: Soundcheckin venailu on tylsää hommaa. Jostain syystä myös ruokailu on ajoitettu yleensä vasta tsekin jälkeen. Peukaloiden pyörittelyä siihen asti, kunnes Sherryjen Eisha tuli viihdyttämään meitä tarinoillansa. Yhtäkkiä aika hurahti ja tsekkiin mars. Nyt oli nimittäin koko kevään parhaimmat lavasaundit. Iso lava, hyvät kamat ja Temes vääntämässä nappeja on todellakin Pyhä kolminaisuus. Kyllä kelpasi. Edes tyhjä ja jättimäinen sali ei aiheuttanut inhottavia kaikuja tai muuta, joka olisi häirinnyt lavalla asti.

H: Niin, joskus muistelisin, että etupään vanhusmies, Jusbaum, olisi valitellut Finlandia-klubin kaikuvaa, kovaa hallitilaa. Kova tiiliseinä kun tuppaa kaikumaan pirusti. Mutta tänään jostakin kumman syystä mies ei moista valittanut ollenkaan. Jompikumpi on siis ajan saatossa pehmennyt: Finlandian seinät, tai Jusbaumin korvaluut.

P: Hommat olivat ns. isoillaan ja niin oli lavakin. Mikäs siinä keikistellessä. Monnarisoundikin hiveli.

Teppo Velin näyttää Kai-Pekka Kangasmäelle karaokebaarin sijainnin...

kp: Keikka taisi lähteä liikenteeseen vartin myöhässä, mutta ainakin kaikki halukkaat ehtivät paikan päälle. Valuimme lavalle Esa Pullaisen kitarasoolon tahdissa ja näky lavalta katsottuna oli upea: ihan helvetisti porukkaa! Rautasorkka käyntiin ja alusta asti oli selvää, että nyt homma toimii. Nuoriso ja parroista päätellen vanhuksetkin pyörittivät pittiä ja loput lauloivat mukana.

P: Tämä oli niitä iltoja, kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Tunnelma oli oikea niin lavalla kuin yleisössäkin. Eihän näin hyvää iltaa voinut kesken jättää, vaikka lähes kaikki muut bändiläiset lähtivät keikin jälkeen kotimatkalle. Kaikka kutsui Lahden yöhön ja vastasin myöntävästi. Ryötin Villen stand-up -show pizzeriassa kruunasi vallan mukavan illan.

H: Keikka oli kova, totta. Siitäkin huolimatta, että salissa oli yhteensä noin 354 Hyyrystä paikalla. Noh, onneksi pääsin heti keikan jälkeen pakoon itäiseen Suomeen. Hei, hei, Lahti.

kp: Törkeän kova keikka, ehdottomasti kevään parhaimpia, ellei paras. Olin onnellinen ja aivan saatanan ylpeä tästä viisikosta teknikkoineen. 10+ ja hyvällä omatunnolla karaokeen Olkkolan ja kumppaneiden kanssa!

...ja sieltähän se lopulta löytyi!